Ulkoilevat kissamme

Nyt kun kissa-aiheissa vauhtiin päästiin ja vielä on tuota kesääkin hitunen jäljellä, päätin kirjoitella hieman siitä miten meidän kissojemme valvottu ulkoilu on hoidettu. Monesti kun ihmisillä tuntuu olevan se käsitys, että joko kissa omatoimiulkoilee valvomatta, tai sitten se on sisäkissana neljän seinän sisällä täysin ilman virikkeitä.

Asiahan ei todellisuudessa ole lainkaan näin mustavalkoinen, vaan noiden kahden ulkoilutavan välillä on lukuisia eri vaihtoehtoja huolehtia kissan turvallisesta ulkoilusta. Se, mikä kellekin on paras ja toimivin ulkoilumuoto, riippuu aivan täysin kissasta ja sen omistajasta sekä tietysti myös asumismuodosta.

Meillä kissojen ulkoilut tapahtuvat rivitalosta käsin, sisältäen pienen noin 30 m² pihan. Kerrostalossa kissan ulkoilumahdollisuudet taas ovat hieman erilaiset kuin rivi- tai omakotitalossa.

Kissojen ulkotarhassa ihmetellään maailman menoa

Meillä kissojen ulkoilu on hoidettu kahdella eri tavalla. Ensinnäkin, niillä on pieni ulkotarha, jonne ne pääsevät vapaasti aina halutessaan ympäri vuoden. Pihamme pienuudesta johtuen itse ulkotarhakaan ei ole mikään suuri, mutta ajaa asiansa ja on pienuudestaan huolimatta parantanut kissojemme elämänlaatua huomattavasti.

Pienenkin ulkoilutarha on kissoille mielekäs, kun sen tilankäytön maksimoi korkeussuunnassa. Meidän ulkotarhamme sisältääkin lukuisia hyllyjä ja tasoja, joiden päällä kissat viihtyvät ympäröivää maailmaa ihmetellen. Meillä kissat menevätkin ulkotarhaan lähinnä fiilistelemään, liikunta hoidetaan sitten erikseen sisätiloissa.

Ulkotarhan tekeminen sujuu näppärältä nikkarilta itse, eikä tarvittaviin materiaaleihin kulu ihan hirvittäviä summia rahaakaan. Meillä ulkotarhan arkkitehtinä ja rakentajana toimi rakas avomieheni. Jos oman tarhan rakentaminen tuntuu aikaavievältä ja vaivalloiselta projektilta, on valmiitakin tarhaelementtejä saatavilla. Itse tehden saa tosin juuri sellaisen kokonaisuuden kuin haluaakin. 

Meillä ulkotarha kun tehtiin välikaton alle, se tuli ottaa tarhan yläosan muotoilussa huomioon. Niinikään ulkoseinässä olevalle lampulle saatiin itse tekemällä juuri oikean kokoinen syvennys. Tällaisiin paikan asettamiin rajoituksiin pystynee parhaiten vastaamaan, kun tekee ulkotarhan alusta asti itse.

Ulkotarhasta ei myöskään tarvitse tulla pihan rumistusta, vaan se voi olla miljööseen kauniisti sulautuva ja tyylikäs elementti. Tämä pätee myös muuhun kissojen ehdoilla sisustamiseen, josta on tulossa oma postauksensa lähiaikoina. 

Vaikka ulkotarha vaatiikin hieman alkupanostusta, on se loppujen lopuksi kissan ulkoilumuotona melko vaivaton. Kun ulkotarha on kerran saatu pystyyn, se on ja pysyy. Meillä putsataan joka kevät talven aikana mahdollisesti homehtuneet osat kloritella ja pistetään tarpeen mukaan sutaisut uutta maalia sinne tänne. Tarvittaessa tolppiin ja kissan tasoihin myös vaihdetaan uudet, niitattavat kuramatot puhkiteroitettujen tilalle. Muuta huoltoa tuo koppero ei ainakaan tähän mennessä ole tarvinnut.

Tarhan voi sijottaa pihalle niin, että kissalta on sinne esimerkiksi ikkunasta suora pääsy. Tällöin kissan ulkoilu tarhassa on omistajan näkökulmasta yhtä helppoa ja vaivatonta kuin omatoimiulkoilevan lajitoverinsakin.

Valjasulkoilu laajentaa kissan maailmankuvaa

Ulkotarhailun lisäksi kissamme pääsevät myös valjastelemaan. Olemme kokeilleet valjastelua ”suuressa maailmassa”, mutta se herättää kissoissamme lähinnä ahdistusta, arastelua ja pelkoa. Niinpä olemmekin keskittäneet valjastelut omalle pienelle takapihallemme ja siellä kissat tuntuvat viihtyvän ja ottavan pienestä reviiristään kaiken irti. 

Kissojen valjastellessa niiden flexi-hihnat ovat kiinni seinässä, mutta kissat eivät ole ulkona koskaan hetkeäkään valvomatta. Seinäänkiinnitetyt hihnat mahdollistavat jokaisen kolmen kissamme samanaikaisen ulkoilun. Lisäksi seinässä kiinniolevat hihnat eivät sotkeudu toisiinsa samalla tavalla, kuin kädessä pidetyt. Siksi päädyimme ruuvaamaan flexit seinään, josta ne on aina saatavilla ja kissojen mukava niiden kanssa pihalla kulkea.

On kuitenkin huomioitava, että kissaa ei saa kytkeä paikalleen (esim. juoksulanka) ja jättää siihen valvomatta. Se on kissalle vaarallista. Se kun voi sotkeutua hihnaansa ja kuristua. Pedon kohdatessaan se taas on juoksuhihnan päässä täysin puolustuskyvytön. Meillä tilanne kuitenkin on eri, koska kissat ovat ulkoillessaan aina tiukasti ihmisen valvovan silmän alla. Aina kun kissa on ulkona, niin mukana on ainakin yksi ihminen. 

Jokaisen kissamme varustukseen kuuluvat jämäkät nahkavaljaat. Ne ovat jykevät, kestävät ja mukavat päällä. Oikein huollettuna nahkavaljaat kestävät kissan koko eliniän. Itse tosin jouduin pesemään omat valjaamme taannoin juoksevan veden alla, mikä lienee tehnyt niille hallaa.

Suunnitelmissa onkin seuraavaksi hankkia satulasaippua/valjasrasva tai muu nahkaa huoltava aine ja käydä niillä kärsineet valjaat läpi. Josko huolellinen hoitokäsittely palauttaisi nuhjuuntuneisiin ja kuivahtaneisiin henkseleihin sen kiillon ja kimmoisuuden mikä niihin kuuluu.

Kolmesta kissastamme ainoastaan yhden kanssa on ollut pientä nihkeyttä havaittavissa valjaiden suhteen, mutta totuttelun kautta mennään ja edistystäkin lienee jo tapahtunut. Valjaat eivät kuitenkaan pääsääntöisesti ole estäneet kissoja ulkoilemasta kissamaisella tavalla. Ötököitä pyydystellään sellaista vauhtia ettei ihminen meinaa perässä pysyä (kimalaisiltakin on otettu osumaa) ja onpa pari sammakkoakin ikäväkseen joutunut meidän kissojemme hampaisiin.

Olen ottanut noihin kissojen satunnaisiin saaliisiin sellaisen asenteen, että jos meidän kissamme onnistuvat meidän pieneltä pihaltamme jotain saalistamaan niin sille ei mahda mitään. Kissa on kuitenkin peto ja saalistaminen on sen luonto. Uskallan kuitenkin väittää että omat kissani verottavat paikallista villieläinkantaa huomattavasti vähemmän nyt, kuin mitä ne tekisivät omatoimisesti vapaana ulkoillessaan.

Joskus, todella harvinaisena herkkuna kissat pääsevät pihallemme myös ilman henkseleitä. Tämä tarkoittaa sitä, että kaksi ihmissilmäparia vahtivat kissoja herkeämättä, eikä puutarhatouhuja voisi siinä ohella kuvitellakaan tekevänsä. Aidan alaosat meillä on verkotettu, mutta yläosat ei. Pitää siis olla todella tarkkana että kissat pysyvät aitojen sisäpuolella. Useimmiten ulkoilu kuitenkin tapahtuu kera hihnan ja henkseleiden, jolloin ihmiset voivat siinä pihalla ollessaan myös esimerkiksi kitkeä rikkaruohoja tai lueskella kirjaa.

Olen nyt lisännyt hieman haastetta myös tempputassuiluun, alkamalla harjoittelemaan Hiski-kissan kanssa temppujen tekoa myös ulkosalla. Ulkona, häiriöiden ja aistiärsykkeiden keskellä temppuilu kun vaatii kissalta huomattavasti enemmän kuin sisätiloissa. Aloittelimmekin tuossa viikonloppuna jo seuraamisen ja luoksetulon harjoittelua ulkona. Jos syksyn viimat ja viileys antaisivat vielä hetken odottaa itseään, niin pääsisimme ehkä myös jo tulevana syksynä hiomaan hieman ulkotemppuilun rutiineja. :)

Turvalliset seikkailut aidatulla pihalla

Yksi vaihtoehto kissan turvalliseen ulkoiluun on myös aidata pihansa kissanpitäväksi, jolloin kissa voi ulkoilla pihalla pääsemättä kuitenkaan karkaamaan sen aitojen ulkopuolelle. Vanhempieni kissat ulkoilevat tällaisella pihalla, jossa rivitalon noin 30 m² piha on kauttaaltaan aidattu kissanpitäväksi. Tässä tosin tulee ottaa huomioon se, että kissa todellakin on ketterä kiipeilijä jonka karkailukykyjä ei kannata aliarvioida.

Amerikkalaisen My Cat from Hell -televisiosarjan kissapsykologian asiantuntija Jackson Galaxy on sanonut ohjesäännöksi että 45 asteen kulmassa sisäänpäin taivutettu verkko on sellainen, josta kissa ei edes yritä yli. Tämä perustuu illuusioon umpinaisesta katosta, jonka 45 asteen kulmaan asetettu verkko kissan silmissä aiheuttaa. Toisena nyrkkisääntönä kissanpitävää pihaa aidatessa voidaan pitää myös sitä, että sellaisesta aukosta mistä mahtuu läpi kissan pää, mahtuu koko kissa.

Vanhempieni kissojen tapauksessa jämäkät verkkoaidat ovat olleet kissoille selkeä signaali, eivätkä ne ole juurikaan edes yrittäneet karata. Ulos kissoja ei kuitenkaan koskaan jätetä silloin, kun ihmisiä ei ole kotona. 

Aidatulla pihalla kissa pääsee myös elämään ihan todellista kissanelämää, mutta turvallisesti. Nämä aidatulla pihalla ulkoilevat kissatkin vahtivat reviiriään, pyydystävät pienjyrsijöitä ja – kastematoja. Rajatulla alueella ulkoillessaan ne eivät kuitenkaan pääse verottamaan paikallisia lintukantoja niin suurissa määrin, että siitä pitäisi huolestua. Kesällä ne saavat kulkea vapaasti sisälle tai ulos ja useimmiten ne sekä ”seikkailevat” että pötkähtävät nukkumaan ulos auringonpaisteeseen.

Vaikka käsitys kissan yksinoikeudesta valvomattomaan omatoimiulkoiluun tuntuu istuvan erittäin tiukassa suomalaisten ihmisten mielissä, uskallan minä omaan kokemukseeni pohjaten olla eri mieltä. Monesti kun olen kuullut kissan omatoimiulkoilun puolesta vedottavan siihen, että se on ainoa tapa jolla kissa todella pääsee toteuttamaan itseään.

Minä taas en näe mitä sellaista omatoimiulkoileva kissa tekisi, jota valvotusti esimerkiksi aidatulla pihalla ulkoileva lajitoverinsa ei pääsisi tekemään? Ne saavat toteuttaa itseään ja täyttää lajityypillisiä tarpeitaan aivan samalla tavalla kuin omatoimiulkoilijatkin, vain ilman omatoimiulkoilun mukanaan tuomia riskejä.

Kissan turvallisen ulkoilun järjestäminen vaatii omistajalta panostusta ja vaivannäköä, mutta uskallan väittää että lopputulos on kyllä kaiken sen nähdyn vaivan väärti. :)

Miten te muut kissalliset olette järjestäneet kissojenne ulkoilun? Entäs te kissalliset kerrostaloasukkaat? Kaikki kissan turvalliseen ulkoiluun liittyvät vinkkivitoset jakoon! Sana on vapaa. :)

KUVAT: ARI K.