Seuraavaksi tulee selvittää terveydenhuollon johtamisen solmut

Edes hyvin toteutettu sote-uudistus ei itsessään vielä tarkoita sitä, että Suomen terveydenhuoltojärjestelmän toiminta paranee. Se vasta poistaa esteet paremman toiminnan tieltä. Terveydenhuoltojärjestelmämme johtaminen kokonaisuutena on tällä hetkellä mahdotonta – sote-uudistuksen tärkeimpiä tehtäviä on tehdä siitä mahdollista. Tämän jälkeen enää tarvitsisikin sitten osata johtaa.

Julkisen terveydenhuollon johtamista pitäisi tässä maassa tuulettaa kunnolla jokaisella hallinnon tasolla. Mistä esimerkiksi on lähtöisin tarve erottaa lääkärien ja hoitajien johto toisistaan? Monissa isoissa sote-organisaatioissa hallintoportaita on niin monta, että valta tehdä käytännön toimintaa koskevia päätöksiä hajoaa palasiksi. Vallan hajotessa hajoaa myös vastuu. Ilmiö voimistaa itseään: Kun ei uskalleta tai pystytä tekemään muutoksia, ”uudistuminen” terveydenhuollossa tarkoittaa lähinnä joka kerta uuden palvelu- ja kehittämisprojektipäällikön palkkaamista.

Vallan ja vastuun pirstaloituminen vaikeuttaa kaikkea toimintaa mutta ennen kaikkea johtamista. Kuka haluaa olla esihenkilö, jos ei pysty käytännössä vaikuttamaan työpaikkansa toimintaan? Kuka haluaa olla sairaanhoitopiirin johtaja, jos päätökset laimentuvat nimellisiksi kulkiessaan massiivisen virkakoneiston läpi? Valtaa on isoissakin organisaatioissa uskallettava antaa enemmän kentälle ja välissä olevia hallinnon portaita on harvennettava.

Usein onnistumisten takana ovat yksittäiset hyvät tiimit tai hyvät johtajat. Mistä näitä saataisiin lisää? Selkeämpi organisaatiorakenne ja todellinen valta tehdä päätöksiä tekisi johtotehtävistä halutumpia. Johtajien rekrytoimiseen pitää panostaa nykyistä enemmän sekä satsata johtajien kouluttamiseen ja työnohjaukseen. Julkisen sektorin johtajat eivät voi olla eläkeviroissa, vaan mikäli toiminta ei kehity haluttuun suuntaan, pitää joskus olla pokkaa myös irtisanoa.

Suomeen tarvitaan ennakkoluulotonta ja syvällistä julkista keskustelua siitä, mikä poliitikkojen rooli terveydenhuoltojärjestelmän johtamisessa on. Terveydenhuollossa on paljon sellaisia asioita, joista päättäminen edellyttää niin syvällistä asiantuntemusta, ettei sitä voida jättää rivipoliitikoiden tehtäväksi. Demokratiaa ei silti voida irrottaa julkisesti rahoitetusta terveydenhuollosta.

Poliitikkojen käyttäminen pelkkinä kumileimasimina on resurssien haaskaamista. Poliitikkojen tehtävänä on tehdä ennen kaikkea arvovalintoja. Nykyisen rakenteellisten ongelmien ja monikanavarahoitusen vuoksi demokraattinen päätöksenteko terveydenhuoltojärjestelmässämme on umpisolmussa. Järkevästi tehdyn sote-uudistuksen jälkeen priorisointien tekeminen näkyväksi tulee mahdolliseksi, jolloin niihin liittyvät valinnat tulee tuoda vaaleilla valittujen poliitikkojen tehtäväksi.

Varsinkin tulevien järjestäjätahojen organisaatiorakenne tulee suunnitella huolellisesti, koska niiden tehtävänä on ohjata tuottajia. Jos saisin päättää, kokoaisin ryhmän asiantuntijoita ja keräisin hyviä kansainvälisiä ja kotimaisia esimerkkejä aiheesta. Näiden pohjalta rakentaisin selkeän ja läpinäkyvän mallin, jossa väliportaan hallinnon paisuminen estetään alusta saakka.

Sote-organisaatioiden ei tarvitse olla leanattuja, ketteriä tai itseohjautuvia. Niiden pitää olla turvallisia, tieteellisiä ja noudattaa hyvän hallinnon perusteita. Niiden pitää olla reiluja työnantajia ja tuottaa niille osoitetuilla yhteisillä varoilla mahdollisimman paljon apua potilaille.

Kirjoitus on julkaistu Nuori Lääkäri -lehdessä 1/2019.

Kommentit (2)
  1. Minä katson erikoissairaanhoitoa läheltä, mutta en ole hoitohenkilökuntaa. Tässä minun huomioni:
    ”Mistä esimerkiksi on lähtöisin tarve erottaa lääkärien ja hoitajien johto toisistaan?” Enimmäkseen lääkäreistä.
    ”Kuka haluaa olla esihenkilö, jos ei pysty käytännössä vaikuttamaan työpaikkansa toimintaan?” Sellaiset joille titteli merkitsee paljon.
    ”Monissa isoissa sote-organisaatioissa hallintoportaita on niin monta, että valta tehdä käytännön toimintaa koskevia päätöksiä hajoaa palasiksi.” Kyse ei (kokemukseni mukaan) läheskään aina ole monesta hallintoportaasta, vaan siitä, että muutama isoääninen lääkäri kieltäytyy toteuttamasta suunniteltuja ja jo osin toteutettuja muutoksia.
    ”Terveydenhuollossa on paljon sellaisia asioita, joista päättäminen edellyttää niin syvällistä asiantuntemusta, ettei sitä voida jättää rivipoliitikoiden tehtäväksi.” Tästä olen samaa mieltä. Valtuustoedustajat eivät useinkaan tunnu tietävän mitä esimerkiksi sairaanhoitopiirissä tapahtuu eikä heillä ole mitään käsitystä esimerkiksi jonkun tehtävän vastuista. Silti he ovat päättämässä esimerkiksi tämän tehtävän palkasta.
    Sitten kirjoituksen ulkopuolelta: miksi muualla (siis Suomessa) hyviksi havaittuja käytöntöjä ei oteta käyttöön kaikkiall (Suomessa). On olemassa esimerkkejä useista hyvistä keksinnöistä ja käytännöistä, jotka kuitenkin ovat käytössä vain siinä keksijäorganisaatiossa. Niistä uutisoidaan ja niitä hehkutetaan, mutta kukaan muu ei ota niitä käyttöön. Miksi? Perusteluksi sanotaan että ”se voi toimia siellä, mutta ei se täällä toimi”. En ymmärrä tätä.
    Viimeinen kappale on täyttä asiaa!

    1. Olen Annepan kanssa samoilla linjoilla. Olen työskennellyt terveydenhuollossa eri organisaatioissa erilaisissa tehtävissä, aina suorittajatasolta johtoryhmään ja ongelmat tiivistyvät aina samoihin asioihin. Turhauttavaa! Jopa siinä määrin, että päätin vihdoinkin siirtyä toiselle alalle. Terveydenhuollossa en näe enää tulevaisuutta, ainostaan uhkakuvia. Surullista.
      Toivoisinkin, että mahdollisimman moni päättäjä lukisi tämän artikkelin ja erityisesti tuon viimeisen kappaleen, joka osui naulan kantaan!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *