Se on asennekysymys
Viime viikolla harmitti todella moni asia. Tuntui siltä, ettei mikään mene niin kuin pitäisi. Koko viikko tuntui olevan yhtä maanantaita. Pysähdyin välillä miettimään miksi just mulle tapahtuu nyt kaikki ne pienet ja vähän suuremmatkin vastoinkäymiset. Ärsytti ajatuskin siitä, että jos universumi onkin nyt päättänyt koetella mun hermoja viikon ajan ja kaikki pitää tehdä tai edes yrittää tehdä vaikeimman kautta. Samalla aloin miettimään ihmisiä lähipiiristäni jotka käyvät tällä hetkellä vaikeita asioita läpi. Jostain kumman syystä juurikin niiden ihmisten olen nähnyt lähiaikoina hymyilevän eniten.
Päätin yrittää väkisinkin muuttaa mun asennetta asioita kohtaan, vaikkei sillä hetkellä tuntuisi yhtään siltä. Helpointahan on vain ajatella, että taas mulle nyt sattui jotain inhottavaa, ei edes enää yllätä. Miten se parempi asenne sitten muka auttaa asiaan? Ihan sama mikä mun asenne on, sähköt on joka tapauksessa poikki ja vaikka yrittäisinkin muuttaa mun asennetta, niin kylppäri tulvii kuitenkin vettä ja uusi pesukone on pakko ostaa. Näin ajattelin ennen kuin olin pakottanut itseni muuttamaan asennettani.
Mutta…
– Vaikka kylppärissä eivät sähköt toimineetkaan moneen päivään, antoi se mulle hyvän syyn käydä joka ilta tunnelmallisessa suihkussa kynttilänvalossa. Kirkkaiden keinovalojen sijaan kynttilänvalo auttoi rentoutumaan niin hyvin, että uni tuli iltaisin paljon helpommin kuin normaalisti.
– Entinen pesukone oli vanha ja mennyt näköjään jotenkin muutossa osittain rikki. Se oli aiheuttanut oikosulun, minkä takia kylppäristä oli sähköt katkennut kokonaan. Vaikka kirpaisikin ostaa uusi kone tilalle, on se turvallisuuden kannalta paljon parempi; olisin voinut muuten jonain päivänä saada sähköiskun vanhasta pesukoneesta. Lisäksi uudessa pesukoneessa on paljon pienempi energiankulutus, joten oli loppujen lopuksi ihan hyvä kun edellinen hajosi, jotta itsekin tajusi ostaa turvallisemman ja tehokkaamman tilalle.
Nämä esimerkit tuli päällimmäisenä mieleen, kun mietin asioita jotka alkuun harmitti, mutta myöhemmin ei enää ollenkaan kun oli muuttanut oman suhtautumisensa niihin. Lisäksi on tietenkin ollut myös muutamia pienempiä sekä vähän suurempia vastoinkäymisiä, mutta oli se sitten jonkin tavaran hajoaminen tai yleisesti onnellisuus elämässä, haluan uskoa siihen, että asenne ratkaisee. Jos niin monet lähipiirini ihmisistä pystyvät olemaan niin positiivisia ja käyvät vastoinkäymisetkin läpi hymyssä suin, niin miksen minäkin? Asenteen muuttaminen ei ollut ainakaan mulle kovin helppoa. Ja varsinkaan siinä positiivisessa asenteessa pysyminen. Mutta kyllä se sitten ehdottomasti tuntui olevan sen arvoista, minkä takia haluankin harjoitella tuota taitoa enemmän. Ei sitä tiedä jos joku päivä se tulisikin ihan luonnostaan, yrittämättä niin kovaa.