Kun ovessa lukeekin vain yksi sukunimi

IMG_1362_Fotor_Fotor2.jpg

IMG_1354_Fotor_Fotor2.jpg

IMG_1378_Fotor_Fotor2.jpg

IMG_1381_Fotor.jpg

IMG_1361_Fotor_Fotor2.jpg

Vajaa viikko yksinasumista takana. Fiilis on aika tosi hyvä vaikka ei nytkään vältytty vastoinkäymisiltä, mutta ei tuo kyllä mun kohdalla koskaan yllätä. Aamuisin on hiljaista, päivisin on hiljaista ja iltaisin on hiljaista. Olen opetellut pitämään joko spotifyta tai radiota lähes koko ajan päällä, se on aika mukavaa taustamelua vaikka ei hiljaisuuskaan mua oikeastaan häiritse. Tavarat on siellä mihin ne olen viimeksi jättänyt ja jos tullessani kotiin imuri on edelleen koskemattomana kaapissa, en voi alkaa moittimaan siitä ketään muuta kuin itseäni. Mutta sitten taas tullessani kotiin en voi istahtaa sohvalle ja purkaa toiselle kaikki päivän ajatukset. Se on yksi huonoista puolista yksinasumisessa. Aamuiset juoruhetket kahvikupin ääressä ovat myös sellainen asia mitä tulen kaipaamaan. Aina voi kuitenkin napata puhelimen kouraan ja soittaa kaverille jos on jotain kerrottavaa. Kaupan päälle uuden asunnon mukana taisi tulla hyvä unirytmi, nimittäin herätyskelloa en ole täällä tarvinnut kertaakaan. Jotenkin aivot on vaan alkanut hoksaamaan, että nyt pitää herätä. Sekä nukahteminen että herääminen sujuu täällä kummallisen helposti, vaikka uniongelmataustaa on tälläkin tytöllä jonkin verran… Kaiken kaikkiaan oon mun nykyiseen elämäntilanteeseen todella tyytyväinen, eli all good here!

 

Suhteet Oma elämä