Kaksi estetuntia Ursulla

Kuten otsikossa lukee, olen tällä viikolla käynyt jo kahdesti estetunnilla Ursulla, ja itse asiassa ratapohjakin on ollut molemmilla kerroilla sama, joskin hyppytehtävät vähän erilaisia. Myös opettaja vaihtui, heh. Lienee kuitenkin helpointa niputtaa molemmat tunnit samaan tekstiin, niin vältytään turhalta toistolta!

Esteitä oli tällä kertaa kentällä viisi ja lisäksi kolme puomia. Pitkien sivujen suuntaisesti kaksi suhteutettua väliä, toisessa kaksi estettä, toisessa este ja kolmen puomin sarja toisena. Kentän keskipisteessä pituushalkaisijan suuntaisesti yksi este, ja lopuksi toisessa päädyssä lävistäjällä okseri. Tiistain tunnilla suhteutetut välit olivat noin viisi laukka-askelta kumpainenkin, torstaina este-este-suhteutettu jälleen viisi ja este-puomi-suhteutettu kolme laukka-askelta. Tiistaina arvioitu estekorkeus noin 60 cm ja torstaina vähän matalampi. Olisikohan siinä tarpeeksi teknisiä tietoja!

Olin jotenkin odottanut, että olisin tiistain tunnille saanut Romeon, kun kerran menin sillä puomitunnin, mutta Ursu oli valikoitunut minulle, eikä se kyllä yhtään haitannut! Tamma on niin super, että itse asiassa ilmoitin itseni sillä talliestekisoihinkin, heh. Tiistain tunnilla Ursu tuli laitumesta tunnille, ja se oli ehkä vähän haasteellisempi alkuverryttelyssä kuin torstaina, jolloin se jatkoi edelliseltä tunnilta. Ihan kivasti tamma kuitenkin tulee ohjan ja pohkeen väliin, reipashan se on aina, mutta vastaa pidätteisiin hyvin – siis ainakin sen parin askeelen verran. Polttiaisia alkaa olla kuitenkin paljon, ja kesäihottumaisena Ursu kärsii niistä aika paljon. Käyntitehtävät ovat siis kärsimystä, eikä pysähdyksistä meinaa tulla mitään. Onneksi se ei estetunnilla haittaa (sikäli kun pidäte ylipäänsä toimii), eikä reippaammissa askellajeissa Ursusta edes huomaa, että sitä joku häiritsee.

Tiistain tehtäviin kuului puomi-este-suhteutettua neljällä askeleella eli kaasu pohjassa, mikä oli ihan hauskaa, mutta vähän jännittävääkin – lähinnä siis sen suhteen, saako hevosen kiinni esteen jälkeen, niin ettei joko rymistele aidasta läpi päädyssä tai kaadu kaarteessa. Pituushalkaisijan esteellä treenattiin suunnan- ja samalla laukanvaihtoa esteellä. Sitä tehtävää tehtiin niin tiistain kuin torstainkin tunnilla, ensimmäisellä laukanvaihto ei oikein meinannut onnistua, mutta torstain tunnilla meni jo ihan kivasti. Sen jälkeen, kun kerran meinattiin lähteä Ursun kanssa eri suuntiin ja melkein putosin, hahaa. Tiistaina este-este-suhteutettua tultiin ensin viidellä askeleella ja sitten lopputunnista kuudella – tai siis se oli tarkoitus, mutta koska alle oli neljän askeleen puomi-este-suhteutettu, niin eihän se hidastu onnistunut. Taidettiin ensimmäisellä kerralla rymistellä sekin väli neljällä askeleella, ja seuraavat pari kertaa viidellä. Ei auta, pitäisi pidättää vielä tehokkaammin, mutta tuntuu, että sitten jään suuhun kiinni, enkä ehdi antaa tilaa ennen uutta hyppyä.

Torstaina ei lisäilty eikä vähennetty askelia esteiden väliin, mikä teki tunnista jokseenkin helpomman. Toisaalta hyppäsin mielestäni huonommin torstain tunnilla ja olin joko hypyn edessä tai takana. Ilmeisesti en kuitenkaan pääsääntöisesti liikaa paria ekaa kertaa lukuunottamatta, tai näin opettaja ainakin tunnin lopuksi sanoi. Ursu oli ehkä hitaammalla tuulella ja reagoi pidätteisiin paremmin torstaina (kiitos edellisen tunnin ratsastajan tehokkaan työskentelyn), ja se luultavasti sekoitti minua, enkä sitten vain osannut olla kunnolla hypyssä mukana. 

Muuten molemmat tunnit sujuivat oikein mukavasti, tykkään ihan hurjasti hypätä Ursulla, se on jotenkin minulle sopiva hevonen. Sen kyydissä ei pelota, vaikka vauhtia välillä olisikin paljon, ja se hyppää niin varmasti kaiken eteen tulevan. Todettakoon samalla, että Ursun ”kiitoristilaukka” on etenkin kaarteessa ihan järkyttävää istuttavaa, siellä pomppii ihan sairaasti! Tietääpä ainakin, että pitää korjata laukka ennen seuraavaa estettä, eikä tarvitse arpoa voiko kaartaa suoraan seuraavalle esteelle.

Sain molempien tuntien jälkeen sekä opettajilta että ratsastuskavereilta kamalasti hyvää palautetta. Hyppään kuulemma rauhallisesti ja nätisti ja olen ilo silmälle. Toisaalta tuo palaute vähän hämmentää, sillä etenkin nyt torstain tunnilla minulle ei jäänyt ollenkaan sellainen tunne, että ratsastus olisi ollut jotenkin erityisen siistiä tai kivaa katsottavaa, haha. Tällainen palaute kuitenkin ehdottomasti lämmittää mieltä, onhan tässä viime aikoina tehty hommia ihan hurjasti oman ratsastuksen kehittämiseksi. Tietenkin korjattavaa löytyy yhä paljon, mutta eteenpäin ollaan taas menty huimasti!

Lyhyesti: Pidätteet (aina ne pidätteet) paremmin läpi ja selvä hellitys pidätteen jälkeen. Jos vauhti on ok, niin ei tarvitse tehdä mitään ylimääräistä. Selkä pystyssä, ei saa kenottaa kaulalla (tämä koski itse asiassa niin sileällä kuin esteilläkin työskentelemistä). Lisäksi pitää malttaa odottaa, mistä hevonen hyppää ja yrittää päästä mukaan hyppyyn (heh, luonnollisesti).

Lauantaiksi otin itselleni tuplatunnin, ensin koulua ja sitten esteitä. Saapahan nähdä kenellä silloin menen ja miten! Iik!

– Ässä

suhteet oma-elama mieli liikunta
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *