Juna kulkee aka puomitunti Ursulla

Meillä on tallilla nykyään käytössä sellainen tuntikierto, että ensin mennään kaksi tuntia koulua, sitten tunti puomeja ja tunti esteitä, sitten taas kaksi koulua ja niin edelleen.Tänään oli puomitunnin vuoro. Esteitä hyppään aina turvaliivi päällä, mutta puomeilla en ole sitä käyttänyt, sillä jännityskin on muutamaa kertaluokkaa matalampi. Tänään jännitti lähinnä se, kenet saisin ratsukseni. Pohdin ennen ratsun paljastumista erilaisia taktiikoita hevosesta riippuen: jos saan Väiskin, niin heti alusta asti reilusti eteen, eikä vasta vartti ennen tunnin loppumista, jos saan Valpun, niin tahti kuntoon, ettei se sekoa jalkoihinsa, jos saan Ursun, niin paljon pidätteitä ja kaarevia teitä, ettei vauhti kiihdy… No, Ursuhan siellä listassa komeili, ja olin ihan iloinen. Vähän tietysti jännitti, sillä tamma tykkää esteistä niin paljon, että menee hyvinkin reippaasti, enkä ollut aikaisemmin tammalla mennyt puomeja. Lisäksi viikko sitten tunnilla en saanut sitä irti oikeasta ohjasta, vaikka kuinka yritin, vaan vasen ohja pysyi ihan tyhjänä.

Ursu oli jo edellisellä tunnilla, joten sain keskittyä katsomaan päivän tehtäviä. Mukavalta ja monipuoliselta puomiradalta näytti, ja Ursukin meni oikein mukavan näköisesti. Edellisellä ratsastajalla oli omien sanojensa mukaan samaa ongelmaa alkutunnista, että Ursu jäi oikealle puolelle kuolaimeen kiinni, mutta se oli kuulemma helpottanut. No, ei se auttanut kuin kokeilla. Vaan eipä tuntunut mikään tepsivän, ja jossain kohtaa oli pakko valittaa asiasta opettajalle. Sieltä tuli loistava neuvo: älä keskity käsiin, keskity jalkoihin ja ratsasta kunnolla pohkeella. Kun unohdin kädet ja päästiin oikeasti hommiin, alkoi tunnetta löytyä myös vasempaan ohjaan, jes!

Tehtävät sujui kivasti, tamma kuunteli, taipui ja asettui mukavasti kaarevilla urilla ja muutenkin kulki eteenpäin tasaisesti ja varmasti kuin juna. Ja siis ei mikään VR:n pendolino, joka myöhästelee kelissä kuin kelissä, vaan vanha kunnon pikajuna, joka ei pienistä hätkähdä. Kerran tultiin omasta virheestäni liian lujaa ja kolisteltiin puomeja ihan huolella. Olisi pitänyt pidättää reilummin, kun tiedossa oli, että Ursu innostuu esteistä ja painaa kyllä menemään, jos antaa. Ja opettajan mukaan olin päästänyt ohjat käsistäni ja nojautunut eteenpäin, sen sijaan että olisin istunut kunnolla takana  kyynerpäät kyljissä. Ohjien pois heittäminen on yksi perisynneistäni, joka onneksi on itse asiassa tämän kesän aikana korjaantunut jo huimasti. Vielä on selvästi kuitenkin tekemistä… En saanut myöskään laukkaa vaihtumaan puomilla, mutta ensi kerralla sitten.

Oli tosi kivaa, ja jotenkin vaivatonta. Ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä pääsen ensi viikolla myös hyppäämään Ursulla, jes!

Lyhyesti: Enemmän pidätteitä ja paljon pohjetta, ei saa keskittyä liikaa ohjiin, ja lisäksi pitää muistaa istua ryhdissä.

Ensi kertaan,

Ässä