Maailman tasaisinta kyytiä aka ilman satulaa Pilmerillä

Odotin ihan tavallista koulutuntia, joten olin hieman järkyttynyt, kun näin edellisen tunnin ratsastajat menemässä ilman satulaa. Iik! Äkkiä hevoslistaa vilkuilemaan: Pilmeri, mitä!? Jännitys ei ainakaan hälventynyt.. Listassa luki, että saa mennä satulan kanssa tai ilman, ja harkitsin jo vahvasti satulaa, mutta tallin omistaja vakuutti minut siitä, että Pilmeri on mitä mainioin ilman. Ehkä uskaltaisin kokeilla… Syy nynnyilyyni oli yksinkertaisesti se, että olin mennyt tammalla kahdesti aiemmin – nekin yksityistunnilla joitain toveja sitten – ja Pilmeri on luonteeltaan hyvinkin reipas menijä. Lisäksi muistan taannoin eräältä omaani edeltäneeltä tunnilta Pilmerin selässä kauhuissaan olevan ratsastajan, joka ei meinannut saada tammaa rauhalliseksi laukan jälkeen. No, kaikkea pitää koittaa kerran, vai?

Aika nopeasti sain huomata, että Pilmerin selässä oli helppo olla ilman satulaa, ja siis oikeasti se ravi! En oo varmaa koskaan ratsastanut hevosella, jolla olisi ollut yhtä helppo ravi – myös laukan jälkeen, kun virtaa oli enemmän! Takaisin itse tuntiin. Alkutunnista ratsastettiin raippa poikittain käsissä, niin että saataisiin tasaisuutta käsiin ja kädet oikeille paikoilleen kaulan molemmin puolin. Kikka oli muuten tosi toimiva, mutta mulla kun on ollut ongelmana se, ettei ohjat tahdo pysyä kädessä, niin nyt oli ehkä vielä enemmän sitä ongelmaa, kun piti ohjien lisäksi koittaa pitää kiinni raipasta peukaloilla. Täytyy kuitenkin pistää keino mieleen, sillä kyllä sen avulla sai kädet rauhallisiksi. 

Tehtäviltään tunti oli ihan simppeli, pääpainona enemmänkin istunta ja avut kuin monimutkaiset kuviot. Loppuun tehtiin vähän yksittäin laukkaa ympyröillä ja suoralla uralla. Kiva tunti, tällaiset istuntapainotteiset sopii mulle tosi hyvin, kun tuntuu että ne palikat hukkuu todella helposti. Tämä tunti meni kyllä kokonaisuudessaan oikein kivasti, Pilmerillä oli helppo ratsastaa ilman satulaa, ei pelottanut, haha. Toki tälläkin tunnilla omassa tekemisessä korostui se tavanomainen ongelma, kun vielä täytyisi pystyä tekemään enemmän, nopeammin ja pienemmillä avuilla. Enemmällä tarkoitan sitä, että saisin itsestäni alkutunnista asti irti samanlaista suorittamista, kuin lopputunnista. Avut saisivat olla nopeampia ja paremmin rytmitettyjä – ollaan harjoiteltu nopeaa pohjetta, mutten oikein saa sitä niin kuin pitäisi… Tällä kertaa oli alla herkkä hevonen, joka oli avuilla aika hyvin, mutta vähän jäin kaipaamaan rentoutta. Laukannostoissa sähellän, enkä osaa kunnolla nostaa sitä lonkilla.

Vitsit, pääsisipä useammin ratsastamaan Pilmerillä, satulalla tai ilman, siinä on meinaan tamma mun makuun!

Ensi kertaan,

Ässä