Miten voikin tuntua siltä, niin kuin viime viikosta olisi kulunut ikuisuus! Vaan koittipa tallipäivä kuitenkin, esteitä, jaiks! Listassa oli laitettuna Ursu, niin kuin vähän arvelinkin, kun yleensä meillä pyritään siihen, että puomi- ja estetunti mennään samalla hevosella. Ursu oli taas jo edellisellä tunnilla, niin sain keskittyä seuraamaan tuntia omaa vuoroa odotellessa. On aina kiva, kun voi vähän vakoilla tunnin suunnitelmaa ja sitä, miten oma heppa liikkuu, niin voi ehkä vähän varautuakin sitten henkisesti, jos on joku vaativa tehtävä tai tahmean oloinen hevonen. Ursu meni kuitenkin ihan nätisti, mitä nyt ehkä vähän oikeassa ohjassa roikkuen, mutta se oli muutenkin odotettavissa. Tein kuitenkin pientä mielikuvaharjoittelua ja etukäteissuunnitelmia odotellessa, ehkä siitä oli hyötyä, ehkä ei!

Lopulta oma tunti koitti, ei muuta kuin turvaliivi niskaan, kypärä päähän ja ponin kyytiin. Meillä oli aika pitkä alkuverkka, tehtiin paljon avoja, väistöjä, taivutteluja, temmonvaihteluita ravissa ja laukassa sekä ravi-käynti-ravi-siirtymisiä. Ursulla kun on yleensä paljon vauhtia, niin sai kyllä tosissaan tehdä pidätteitä ja siirtymisiä, että alkoi tamma kuunnella hidastavia apuja. Mutta oli se vaan ihan super, niin nätisti kokosi laukkaakin ja astui oikein kunnolla takajaloillaan, ja vastaavasti kiihdytti, kun vähän pyysi. 

Sitten hyppyihin! Meillä oli neljän esteen sarja, niin että jokaisen esteen väliin mahtui yksi laukka-askel. Aloitettin niin, että ensin oli vaan ensimmäinen este ja sitten parin hypyn jälkeen toinen, sitten kolmas ja lopulta neljäs ja toisella pitkällä sivulla oleva okseri. Sisään tultiin ravissa ja ensimmäinen este oli ristikkona. Tavoitteena oli jo ensimmäisestä kierroksesta, että ristikko oikeasti hypätään ja siitä jatketaan oikealla laukalla eteenpäin. Ensimmäiset kierrokset meillä oli vähän kova vauhti, olin liian pystyssä ja irti satulasta. Sitten pääsin jyvälle hommasta ja Ursu toimi tosi nätisti. Malttoi kuunnella ja hyppäsi nätisti ja varmasti. 

Olin ihan supertyytyväinen tuntiin, ja niin vaikutti olevan opettajakin. Ursu oli oikein passeli estehevonen minulle, kun ei tarvinnut miettiä kieltääkö se tai hyppääkö se jotenkin oudosta kohtaa, vaan pääsi ehkä aika luontevasti sinne mukaan. Eihän me mitään isoja esteitä hypätty, kun ollaan vähän sellaisia nössöjä aikuisratsastajia, mutta ehkä se vielä vähitellen muuttuu, nyt kun tarkoituksena on hypätä joka neljäs tunti, eikä vain pari kertaa vuodessa. Niin, Ursu ei muuten roikkunut ollenkaan niin pahasti oikeassa ohjassa, kun muistin edellisen tunnin ohjeen olla keskittymättä siihen liiaksi, vaan ratsastaa hevonen kunnolla pohkeen eteen. Jes! Oli ihan superkivaa ja kelikin suosi!

Lyhyesti: Vielä enemmän pidätteitä ja rauhaa suorittamiseen, eikä saa jäädä irti satulasta esteen jälkeen, vaan pidätteet oikeasti koko kropalla!

Ensi viikolla koulutunti, saapa nähdä kellä silloin ratsastan!

– Ässä