Valppaa Valpulla

Tallinpitäjän kuukausittain järjestettävässä valpparenkaassa oli sen verran poissaolijoita, että pääsin kerrankin mukaan. Siispä edessä oli 75 minuuttia tiukkaa tykitystä, huh! Haaveilin salaa Pilmeristä, mutta se on aika usein jollain valmennusrinkiläisistä, joten en ihan tosissaan uskonut saavani sitä. Listassa nimeni vieressä luki Valppu, ei hassumpi sekään! Yritin ennen tunnin alkua psyykata itseäni Valppu-moodiin: ohjat kädessä, paljon pidätteitä…

Valpassa oli teemana avotaivutukset ja ”avo-ajattelu” ylipäätään, ratsastaminen lonkilla ja muutenkin ihan perusratsastus. Teimme kaikissa askellajeissa töitä keskiympyrällä ja avotaivutuksia. Sorruin jälleen siihen samaan, mistä pääsin jo kesän ratsastuskurssin lopulla irti, eli alkutunnin löysäilyyn. Yritin kyllä skarpata alusta asti, mutta jotenkin aina hetken tehtävää tehtyäni tajusin, että pitäisi vaatia vähän enemmän. Lisäksi syystä tai toisesta ohjat tuntuivat koko ajan valuvan käsistä. Ehkä se on sitä, että olen ylivarovainen, ettei nyrkki jäisi puristamaan ja kovaksi, ja että sormet pysyisivät elävinä – ja jotenkin siinä ohjat vaan valuvat sormista. Tunnin jälkeen sain kuulla, ettei mulla ihan herkästi näyttäisi olevan sitä vaaraa, että nyrkki jää kovaksi, siispä ensi tunnille tsemppaan tätä ohja-asiaa ihan kunnolla!

Valppu on aika reipas hevonen, joskin saattaa liikkua vähän lötkösti, sen sijaan että kantaisi itsensä. Niinpä hommia sai tehdä myös sen kanssa, että pidätteet menivät läpi. Välillä Valppu innostui ja sitten otettiin seis, ennen kuin jatkettiin hommia. Toisaalta pohjetta piti käyttää reippaasti, niin että heppa alkoi kantaa itseään, mutta vaarana oli, että pohje lähettäisi hevosen eteenpäin, eikä ”ylöspäin”. Ennen välikäyntejä Valppu oli tosi mahtava ja hienosti avuilla, se keveni edestä, laski päätä ja oikeasti kuunteli kaikkia apuja ihan mahtavasti. Tehtiin niin hienoja avotaivutuksia ympyrällä ja suorallakin uralla, ja ylipäätään se fiilis oli hetken ihan huippu, ja pääsin oikeasti kiinni siihen avotaivutuksen ratsastamiseen pelkillä lonkilla. Mutta niin kuin ihan liian usein ja etenkin Valpulla, välikäyntien jälkeen tuntui siltä, että koko homma piti aloittaa ihan alusta. En ymmärrä mikä siinä on. Loppuraveihin mennessä olin saanut palautettua fiiliksen, mutta siihen väliin mahtui vähän liikaa räpeltämistä. Plääh.

Valppu ja allekirjoittanut kesän ratsastuskurssilla.

Pitäisi ihan ehdottomasti päästä yksityistunnille.. Sitä odotellessa pitää yrittää pitää mielessä kaikki ohjeet: jos hevonen menee lujaa, sitä pyydetään menemään hitaammin, jos se ei kuuntele pidätteitä, tehdään pysäytys, peruutus jne. Jos hevonen hidastelee esimerkiksi käynnissä, nostetaan ravi ja oikeasti liikutaan eteenpäin. Niin ja ne monenlaiset ohjasotteet, joilla vielä kaikenlisäksi on tarkoitus, eikä saa vaan päämäärättömästi heilutella nimettömiä. Huh..

– Ässä