Hiuspanta Nike // Korvikset Tommy Hilfiger

Joulukuun alussa vietin synttäreitäni ja siirryin uudelle vuosikymmenelle. Monet ovat kysyneet, miltä nyt tuntuu. Ei oikeastaan miltään. Totta kai pikku kriisinpoikanen iskee kehen tahansa naiseen kolmenkympin kynnyksellä, mutta miksi? Kaikki on niin kuin ennenkin, jos ei jopa paremmin. Olen monesti pohtinut, ja usein muillekin oikein ääneen sanonut, että olen saanut elämässäni loppujen lopuksi kaiken, mitä olen koskaan halunnut. Tällaista lausetta on joutunut tietysti myös aina vähän selittelemään, sillä en todellakaan väitä, että elämäni olisi ollut helppoa tai, että olisin saanut saavuttamani asiat ilmaiseksi. En todellakaan. Olen tarvinnut siihen aika paljon työtä, mutta myös pikkuisen tuuria. Sitäkin nimittäin elämässä tarvitaan.

En tarkoita myöskään sitä, että en tavoittelisi enää mitään tai haaveilisi mistään. Minulla on paljon asioita, joita haluaisin tehdä ja kokea, nähdä ja saavuttaa. Yksi elämä ei varmastikaan riitä siihen kaikkeen, siksi on valittava ne itselleen tärkeimmät asiat ja pyrittävä niitä kohti. On käytettävä sopivasti tunnetta ja sopivasti järkeä. Jotenkin on myös kaiken kiireen ja väsymyksenkin keskellä opittava nauttimaan tästä hetkestä, kaikesta mitä siihen liittyy. On pohdittava sitä, mitä oikeasti haluaa tehdä ja hylättävä se, mikä ei tunnu hyvältä. Se vaatii välillä aika paljon rohkeutta. On myös osattava ottaa rennosti ja oppia nauramaan itselleen. ”Tää ei oo niin vakavaa.”

Paita H&M // Farkut Bik Bok/Never Denim // Säärystimet Kappahl (?) // Kengät Nike/Roshe One // Kello Esprit // Rannekoru Kalevala Koru

Kuvituksena päivän asua marraskuun puolelta, kun vietimme työpaikallani pukeutumisviikkoa. Tässä päivän teemana oli harrastus.