Tunnelmia

Heipä hei ja ihanaa sunnuntaita! Ajattelin postailla tänään pieniä tunnelmapaloja viime päiviltä. Näistä kuvista näkyy aika selkeästi se, että elämme tällä hetkellä marraskuun alkua ja innokkaimmat meistä odottavat jo joulua. Joulun odotus on mulle ehdoton elinehto. Sen avulla selviän läpi synkän ja pimeän marraskuun. Olen yrittänyt suhtautua positiivisesti ja ajatella, että pimeässä töihin käveleminen on tunnelmallista tai, että nyt saan luvan kanssa olla sisätiloissa ja poltella kynttilöidä, katsoa leffoja, lukea kirjoja. Tämä kaikki on tietenkin totta ja kuulostaa hyvältä, mutta mulle se ei vain riitä. En tiedä, kumpi on pahempi: lokakuu vai marraskuu. Joulukuussa jo helpottaa.

IMG_0330.jpg

Poikaystäväni lupasi, että marraskuussa saan laittaa jouluvalot. Olin kuitenkin niinkin ovela, että laitoin ne jo lokakuun viimeisenä päivänä! Laitoin myös kynttelikön ja pienen kuusen. Mielestäni jouluhössötys ei kuitenkaan ole vielä mennyt edes överiksi. Eilen tosin ihan salaa kuuntelin Rajattoman joululevyä, kunnes tajusin itsekin, että ei vielä. Rajattoman levy tuli muutenkin kuunneltua aikalailla puhki viime jouluna. 

img_4797.jpg

img_4777.jpg

Meidän äiti teki mulle samanlaiset villasukat kuin millaiset mulla oli pienenä. Ne näyttävät tosi kivoilta kenkien kanssa.

IMG_0337.jpg

Ostettiin uusin Muumi-sesonkimuki nimeltään Talviuni.

IMG_0336.jpg

Kihlajaisten 1-vuotispäivänä käytiin ensin syömässä Helsingin Hard Rock Cafessa ja sitten jälkkäreillä Starbucksissa.

 

Nyt ajattelin viettää sunnuntai-iltaa melko perinteisin menoin ja lähteä aivan pian saunomaan. Lämmintä marraskuuta teille kaikille!

PS. Osa postauksen kuvista löytyy myös Instagrammista. Sieltä mut löytää nimimerkillä anuriik.

puheenaiheet ajattelin-tanaan

Juhannusnoita

Mulla on viimeisen vuoden aikana ollut melkoisen jänniä hiusratkaisuja. Olin jo pitkään kasvattanut omaa väriäni takaisin ja keväällä olinkin tukkaani melko tyytyväinen. Perinteinen suomalainen ruskeanharmahtava hius ei näyttänyt ollenkaan pahalta, vaan nimenomaan luonnolliselta ja elävältä.

Olin kuitenkin jo pitkään halunnut kokeilla vaaleaa tukkaa ja oman värin päälle blondaus tuntui turvallisemmalta kuin jos alkutilanne olisi ollut värjätty tummanruskea. Helmikuussa vähän ennen Rooman reissua värjäsinkin tukkani vaaleaksi, ja alkujärkytyksestä toipumisen jälkeen tukka rupesi tuntumaan oikein hyvältä. Vaalean tukan ylläpitäminen oli kuitenkin ärsyttävää näin laiskalle ihmiselle, joten kesällä päätin värjätä tukkani jälleen tummaksi. Valikoin sävyä oikein huolella, googlasin nettikauppoja ja tutkin markettien hyllyjä. Löysin täydellisen sävyn ja tältä se sitten mun tukassa näytti, tadaa! Eli ei ihan (todellakaan) sitä, mitä lähdin hakemaan. Järkytys oli suuri. En oikein tiennyt, mitä tukalle tehdä, uskaltaisinko enää värjätä sen päälle vai odottelisinko rauhassa värin kulumista. Ajattelin, että antaa tukan olla hetken aikaa, tämähän on ihan hauska. Värjäisin sen sitten hieman myöhemmin uudestaan, kun palaisin kesän jälkeen takaisin töihin. Ajattelin nimittäin, etten todellakaan voisi olla uskottava työssäni tällaisella tukalla. 

P6190017.jpg

P6190055.jpg

Näissä kuvissa sävy on kirkkaimmillaan ja valokin tekee paljon. Aivan noin räikeä sävy ei mielestäni varsinaisesti missään vaiheessa ollut. Nämä kuvat on otettu juhannuksena ja nimesinkin itseni juhannusnoidaksi. Instagrammiin lisäämääni kuvaan kirjoitin, ettei minulta puuttuisi kuin haltiakorvat ja olisin valmis larppiin.P6190027 (1).jpg

Onnekseni väri haalistui melko nopeasti, eikä parin viikon jälkeen hiuksissani näkynyt jälkeäkään värjäyksestä. Vaikka tukka näissäkin kuvissa ihan hauskalta näyttää, en kuitenkaan kokisi oloani hyväksi, jos näyttäisin tältä aina. Nämä kuvat jäävät kuitenkin muistoksi kesästä  ja juhannuksesta 2015.

kauneus hiukset