Satutettu

Aamulenkillä kuuntelin radiosta Adam Lambertin biisiä ”my heart is a ghost town”. Enpä olis uskonut että tänään illalla tuntuu ihan konkreettisesti siltä. 

Usein puhutaan siitä kuinka pettäminen satuttaa petettyä. Haluaisin lisätä tuohon lauseeseen että se myös satuttaa monesti sitä kenen kanssa pettää. Mulle on käynyt monta kertaa niin että tutustun uuteen ihmiseen, hän vaikuttaa mukavalta ja on potentiaalisesti poikaystävämatskua. Sinisilmäisenä hupakkona uskon kaiken mitä minulle sanotaan ja suhde etenee vällyjen väliin. Aamulla sitten saan kuulla taas tämän valitettavan tutuksi käyneen keskustelunavauksen joka alkaa; ”En halua loukata sinua, mutta mun pitäisi kertoa yks juttu…” Nyt mä jo tiedän mitä tulee seuraavaksi… ”Mä en ole aivan vapaa”. Helvetti että kouraisee taas sydämestä. Ihan paskaa sanoa että ei halua loukata. Mä tiedän että moni muu on jo kirjoittanut hyviä huomiota tästä aiheesta. Siksi mä en analysoi enempää vaan kerron mitä mulle tapahtui tänään.

Tänään ei tarvinnut odottaa edes aamuun asti. Ja tämä tyyppi oli ihan vain valehdellut mulle päin naamaa olevansa vapaa kun kysyin aiemmin hänen suhdestatustaan. Tarina alkaa yllätys yllätys Tinderistä. Kivan näköinen kaveri just mun makuun. Paljon tatskoja ja tarttuvan oloinen hymy. Yhdessä kuvassa on muksu sylissä, mutta se nyt ei vielä kerro mitään. Kolmekymppisenä kun moni on jo toisella kierroksella, niin saattaa olla sitä jälkikasvuakin jo siunaantunut. Herra on lähtöisin Etelä-Amerikasta. Minä olen valmis ottamaan selvää miten niistä kulttuurieroista selviää kun ei nuita suomalaisiakaan miehiä meinaa aina ymmärtää. Mies on kokki. Ilmeisesti aika taitavakin niiden kuvien perusteella, joita hän mulle lähettää. Hän haluaa tutustua muhun paremmin ja tarjoutuu tekemään mulle hyvää ruokaa. Muutaman päivän jutustelun jälkeen totean että tyyppi ei vaikuta kirvesmurhaajalta tai miltään muulta hullulta ja uskallan päästää hänet kotiini. Sillä ehdolla että ei harrasteta seksiä.

Eipä ne housut tietenkään pysyneet jalassa. Täytyy kyllä myöntää, että tarinat kiihkeistä latinorakastajista eivät varmaankaan ole ihan tuulesta temmattuja. Kyllä oli tämä mies sängyssä mun makuun. Todella kiihkeä ja ehkä vähän liiankin raju, vaikka hieman kovemmista otteista tykkäänkin. Hän sai kyllä minunkin estoni katoamaan ja tunsin itseni kauniiksi ja haluttavaksi. Monta kertaa. 

Mutta miksi, oli miksi piti tulla taas se lause. ”Mulla on jo nainen, vaimo.” Sitten vielä ihmetellään miksi mä loukkaannun. Sainpahan nyt tuntea nahoissani tämän kliseen machokulttuurista… Ainakaan hänelle siinä ei ollut mitään ihmeellistä, että käydään naimassa muita naisia vaikka vaimo odottaa kotona. 

Tämän samankaltaisen kuvion olen kokenut jo monen suomalaisenkin miehen kanssa. Jippii, onpa mahtavaa olla sinkku… 

Tämän jälkeen mietin taas mikä mussa on vikana? Miksei miehet ota mua tosissaan vaan haluavat vaan seksiä ilman sitoumuksia? Miksi kaikki kiinnostavat tyypit on jo varattuja? Miten mä aina päädyn näiden kusipäiden kanssa heiluttelemaan peittoa?

Näitä tarinoita riittää mun elämässä. Joku toinen kerta näppäilen tänne niitä lisää. Nyt yritän kasata taas itsekunnioitukseni rippeet ja yritän olla kyynistymättä. 

Rakkauvella, MollyAnna 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *