Eli siis mitä olen oppinut tai mitkä asiat ovat kirkastuneet minulle sen jälkeen, kun mieheni sai lähes 11 kuukautta sitten pikkuaivoinfarktin 26-vuotiaana yks kaks yllättäen. Tukiverkon merkitys Olen tiennyt jo ennen infarktiakin, että saan olla todella onnekas perheemme tukiverkostosta. Se on mahtava! Kuitenkin tukiverkostomme tärkeys on entisestään korostunut tässä uudessa elämäntilanteessamme… Äitini ja isäni hoitavat […]

Reilu kaksi viikkoa sitten koitti päivä, jolloin saimme vihdoin vastaukset neljä kuukautta (+ puoli vuotta) odottamiimme ”kysymyksiin”.(lue aiheesta tästä postauksesta) Varhain maanantainaamuna lähdimme (13.8) ajamaan koko perhe Lappeenrannasta kohti Helsinkiä. Pysähdyimme matkalla huoltoasemalle aamiaselle, koska kotona olimme tarjonneet lapsille vain banaania, aikaisen herätyksen vuoksi. Löysimme helposti perille sairaallalle, koska mieheni oli vajaa kuukausi aiemmin ollut […]

Tammi-helmikuun vaihteessa alkoi tuntua, että elämä voittaa ja oma oloni alkoi vihdoin normalisoitua. (Tämä on jatkoa mieheni pikkuaivoinfarktin saamis- tarinalle, josta aloin kertomaan tässä postauksessa.) Vuoden vaihteen tienoilla olimme käyneet, siskoni ja hänen miehensä joululahjaksi antamalla risteilylahjakortilla, päivä Tukholmassa-risteilyllä ja muutenkin puuhasimme kaikenlaista paljon yhdessä perheenä. Ulkomaille lähtö, vaikka kyse olikin vain naapurimaastamme ja vieläpä […]

Nyt kirjoitan meidän perheen aivoinfarkti-keissistä, niin kuin luulen lapsemme sen kokeneen. (Jos et ole vielä lukenut blogiani, tästä pääset alkuun) ”Ei pieni puu vielä myrskystä tiedä, ei pieni puu vielä myrskyä siedä. Ole suojana pienelle suuri puu, jotta pienellä juuret vahvistuu.”(Mirjami Lähteenkorva) Kun mieheni sai aivoinfarktin, esikoisemme oli juuri täyttänyt kaksi vuotta. Esikoisemme on luonteeltaan […]

On kulunut jo reilu kaksi viikkoa siitä, kun olen viimeksi julkaissut postauksen. Minulla oli tämä kyseinen postaus luonnoksissa jo ennenkuin julkaisin edellisen. Mutta sitten en pystynytkään kirjoittamaan tätä loppuun ja puhtaaksi. En kerta kaikkisesti vaan kyennyt. Minua on nyt parin viikon ajan ahdistanut puhua tai kirjoittaa mistään mieheni infarktiin liittyvästä aiheesta. (tästä pääset koko tarinan […]

(Kuva otettu kotiinpaluupäivän jälkeisenä päivänä)   Mietin pitkään miten jatkaisin tätä tarinaa, mutta ehkä minun on jatkettava vielä muutaman postauksen verran näin päiväkirjamaiseen tyyliin…(Koko tarinan alkuun pääset tästä) Palasimme siis kotiin, mieheni kymmenisen minuuttia ennen meitä. Staffordshirenbullterrierimme Bubba oli mieheni kotiinpalusta hämillään. Hän ei ollut nähnyt ”omia ihmisiään” kahteen viikkoon ja jotenkin tuntui, että hän […]

(Edelliseen osaan pääset suoraan tästä. Ja ensimmäiseen osaan tästä) Alunperin oli tarkoitus, että mieheni siirrettäisiin jo perjantaina osastolle kotisairaalaamme Etelä-Karjalan keskussairaalaan. Hoitohenkilökunta oli kuitenkin sitä mieltä, että mieheni olisi parempi pitää vielä ainakin viikonlopun yli KYS:ssa jos hänen vointinsa sattuisikin romahtamaan.Voinnin romahtaessa mieheni jouduttaisiin pahimmassa tapauksessa leikkaamaan ja sitä leikkausta ei olisi voitu tehdä Lappeenrannnassa, […]

(Jos et ole vielä lukenut aivoinfarktitarinaamme lainkaan, suosittelen lukemaan sen alusta alkaen tästä. Edelliseen osaan pääset puolestaan tästä.) Ensimmäisen kerran lähdin yksin (ilman lapsia) tapaamaan miestäni. Hänet oltiin nyt siirretty neurologian osastolle. Minun täytyi etsiä uusi reitti mieheni luokse sokkeloisessa sairaalassa. Viidennessä kerroksessa katselin ympärilleni, missään ei näkynyt ristin sielua. Huomasin kyltin hisseiltä katsottuna vasemmalla […]

​tästä pääset edelliseen osaan. Ja täältä pääset ensimmäiseen osaan. Kuudes päivä ​Maanantaiaamuna​ herään huonosti nukutun yön jälkeen. Tänään kuopuksemme täyttää kolme kuukautta. Teemme jokapäiväiset rutiinimme ja muistan, että meillähän olisi huomenna kuopuksen kolmikuisneuvola ja esikoisen kaksivuotisneuvola. Soitan neuvolan vaihteeseen, kerron asiani ja perun neuvola-ajat sekä pyydän oman terveydenhoitajamme soittamaan minulle. Vaihteesta henkilö kertoo, että terveydenhoitajamme […]

(hän sai arvan kälynsä miehen pojalta)  ​Jatkan jälleen tarinaamme, edelliseen osaan tästä.  Ilta vaihtuu yöksi. Äitini ja siskoni menevät omaan huoneeseensa nukkumaan, veljeni ja hänen tyttöystävänsä puolestaan lähellä sijaistevaan hotelliin. Jäämme serkkuni ja lasteni kanssa meidän huoneeseemme. Käymme nukkumaan, serkkuni omaan sänkyynsä ja minä ja lapset  vieretysten parivuoteeseen. Kuopus nukahtaa lähes välittömästi maidon jälkeen, unilaulun […]