Käsitöillä mieli pysyy läsnä – vai pysyykö?
Meille uutisoidaan viihdeuutisissa milloin mitäkin helppoja keinoja saavuttaa onnea, stressaamattomuutta, hyvää kuntoa, timmi kroppa ja vaikka mitä. Asiat eivät kuitenkaan ole niin yksinkertaisia – uutiset provosoivat ja yksinkertaistavat. Erityisesti otsikoiksi nostetaan lauseet, joilla saadaan herätettyä huomiota.
Mindfulnessista, tietoisesta läsnäolosta, on myös annettu virheellistä kuvaa: ikään kuin se olisi arjesta erillinen, erityislaatuinen harjoite, joka suoritetaan tietyllä tavalla. Voi se toki olla sitäkin – ohjatuilla harjoitteilla voi olla helppo aloittaa. Tarkoituksena olisi kuitenkin pyrkiä integroimaan sitä pikkuhiljaa myös omaan arkeen: pyrkiä tekemään asioita keskittyen vain kulloiseenkin hetkeen ja askareeseen.
Käsitöitä, kuten mitä tahansa muutakin, voi tehdä tietoisesti läsnäollen tai ajatukset aivan jossain muualla. Esimerkiksi villasukan neulominen automaattiohjauksella ja samalla televisiota katsellen ei ole mindfulness-harjoitus.
Käsityöt voivat kuitenkin olla hyvä keino pitää mieli läsnä, koska konkreettisesti tekee jotain. Monesti pelkkä hengityksen seuraaminen tai asioiden havainnointi voi olla haastavaa – mieli saattaa karkailla jatkuvasti. Konkreettinen tekeminen voi auttaa keskittymään, etenkin jos tekeminen on haastavaa, eikä suju pelkällä automaattiohjauksella.
Itse tykkään opetella kaikkia uusia tekniikoita, se auttaa mieltä pysymään läsnä. En toki opettele kaikkea uutta ainoastaan läsnäolon vuoksi, vaan siksi että haluan haastaa ja kehittää itseäni. Esimerkiksi koruja tehdessäni vaihtelen materiaaleja ja neuloessani opettelen mielelläni neulekirjasta jonkin uuden kirjoneuleen. Usein en myöskään toteuta mitään käsitöitä valmiin ohjeen mukaan: joko teen omasta päästä tai sovellan ohjetta.
Sisälläni asuu pieni arjen matemaatikko – pidän myös käsitöiden matemaattisesta ulottuvuudesta: etenkin soveltaessa tai omasta päästä tehdessä pitää pystyä laskemaan esimerkiksi silmukoiden määrä ja materiaalin menekki. Laskeminen vaatii keskittymistä. Hyvin ja keskittyneesti tehty suunnittelu takaa yleensä onnistuneen lopputuloksen.
Viimeisimpänä viehätyksenäni ovat solmuilla tehtävät makramee-työt. Niissä matemaattinen ulottuvuus näkyy materiaalin menekin laskemisen lisäksi geometrisessä sommittelussa. Koko ajan työtä tehdessä täytyy visuaalisesti hahmottaa kokonaisuus.
Haasteena itseni kohdalla on kuitenkin arvostelevuus. Käsitöiden tekemisen tulisi olla rentouttavaa, mutta minun sisäinen kriitikkoni alkaa toisinaan arvostella ja moittia syntyvää tuotosta. Tietoisessa läsnäolossa pyritään arvostelemattomuuteen: keskitytään hetkeen sellaisena kuin se on. Itseäni joudun siitä usein muistuttamaan. Ihmisiä kun olemme, niin on kuitenkin hyvin inhimillistä sortua välillä arvostelemaan – pääasia, että sen huomaa ja pyrkii siitä pois.
Mikäli harrastat käsitöiden tekoa, kannustan sinua tietoisesti keskittymään niiden tekemiseen. Tietoinen läsnäolo voi aluksi tuntua erittäin haastavalta, mutta ole kärsivällinen, harjoittelulla sekin taito kehittyy. Haasta itseäsi ja kokeile jotain uutta tekniikkaa – se vaatii keskittymistä. Älä kuitenkaan pyri heti liian vaikeisiin juttuihin – se saa vain hermot menemään ja luovuttamaan.
Tietoinen läsnäolo antaa aivoille ihanan vapaahetken ja lisää pitkällä aikavälillä onnellisuutta. Onnistumisen kokemukset kasvattavat itsetuntoamme ja saavat meidät tuntemaan itsemme päteviksi.
Mukavia käsityöhetkiä! …ja muista: aina ei tarvitse olla läsnä, välillä pitää antaa mielen myös laukata, se on osa ihmisyyttä <3
