Yleensä suunnittelemme elämäämme hirveän määrän tekemistä ja tämän seurauksena joko uuvumme tai päädymme voivottelemaan kuinka emme ole ehtineet tehdä kaikkea. Koskaan emme ole tyytyväisiä emmekä koe itseämme riittäviksi.

Itse olen suorittaja ja murehtija, joka suunnittelee aina jaksavansa vaikka mitä ja sitten jälkikäteen murehtii kaikkea mitä ei saanutkaan tehtyä. Näin ollen näkökulma on aina negatiivinen – koskaan ei ole kiitollinen siitä, mitä on saanut aikaan. Olen kokenut paineita saada aikaan ja täyttää kunnon kansalaisen osani yhteiskunnassa. Olen aina keskittynyt päämäärään enkä itse matkaan. Elämä on ollut suorituskeskeistä ja rankkaa.

Mutta mikä elämässä oikeastaan on tärkeintä? Mitä minä haluan ja tarvitsen? Mitkä ovat arvoni?

Itse en kyllä ainakaan halua, että minut muistetaan kiukkuisuudesta, loppuunpalamisesta ja ainaisesta suorittamisesta – silti toimintani jatkuvasti tähtää siihen. Joten jotain on pielessä – jotain täytyy muuttaa.

Mitä OIKEASTI haluan? No, olla onnellinen ja hyvinvoiva!  Onko se sitten niin vaikeaa? Jospa alkaisinkin ainaisen ”to do” -listan sijaan vaalia omaa aikaa ja hyvinvointia. Elämä on minun ja tärkeintä on, että minä voin hyvin ja olen onnellinen, eikö? Kun minä voin hyvin, voin jakaa iloa ja hyvää oloa myös muille.

Minulle tämän hetkisessä elämäntilanteessa haasteita aiheuttaa työn, opiskelun ja vapaa-ajan erottelu. Niiden sekoittuminen ja limittyminen ahdistaa. Iso osa ajastani kuluu kotona, koska opiskeluja suoritan etänä ja valtaosan töistäni pystyn myös tekemään kotona. Koin tarvitsevani tähän selkeyttä. Aloin miettiä, että jos laatisin itselleni viikottain lukujärjestyksen, johon suunnittelisin ennalta töille ja opiskeluille oman paikkansa ja aikansa. Tämä kuulosti hyvältä suunnitelmalta, mutta samalla minua alkoi hieman ahdistaa: tiesin, että jos en joku päivä kykenisikään noudattamaan aikatauluani kokisin siitä valtavaa syyllisyyttä. Näin ollen en siis pääsisi alkuperäisestä ongelmastani, ahdistuksesta, mihinkään.

Ymmärsin, että minun täytyy lähestyä asiaa toisesta suunnasta, positiivisen kautta – miettiä asiaa siltä kannalta kuinka takaan itselleni riittävästi lepoa ja omaa aikaa. Ja mikä onkaan oivempi aika suunnitella elämäänsä omaa aikaa ja lepoa kuin kesäloma.

Luonnostelin kalenteripohjan ja aloitin merkitsemällä ylös tulevan viikon pakolliset, toisten ihmisten tai tahojen kanssa sovitut menot. Seuraavaksi mietin niitä hetkiä päivässä, jolloin koen olevani väsynein – niihin kohtiin merkitsin itselleni lepoa ja omaa aikaa. Valitsin viikosta myös yhden päivän, jolloin pidän kokonaan vapaata: lepään ja teen mitä haluan.

Budjetoitujen lepoaikojen väliin jää hyvin aikaa, jolloin todennäköisesti olen energinen, koska olen ensisijaisesti huolehtinut levosta. Nämä ovat niitä hetkiä, kun voin opiskella, tehdä töitä tai suunnitella muita menoja.

Tällä oma-aika- ja leposuunnitelmalla tarkoitukseni on valmistautua etenkin kiireisempiä aikoja varten ja taata itselleni riittävä määrä lepoa. Tarkoitukseni on suunnitella tuleva viikko aina sunnuntaisin muokkaamalla helposti excel-taulukkoa. Näin ollen aikaa ei mene paljoa ja tapaa on helpompi pitää yllä. Suunnitelman tekeminen tuntuu myös mielekkäältä, koska lähtö kohtana on lepo eikä kaikki se mitä pitää tehdä.

Ymmärrän, että monen muun elämä ei ole näin vapaasti suunniteltavissa kuin minun: on tietty aika töille, on lasten harrastuksia ja muita pakollisia menoja. Suosittelen silti kokeilemaan oman ajan budjetointia. Aloita merkitsemällä pakolliset menot ja huomaat varmasti, että niiden väliin jää pieniä hetkiä, jotka voit käyttää itseesi. Töiden ruokatunnistakin puolet voi käyttää ruokailuun ja puolet omaan itseensä, tekemällä esimerkiksi rentoutusharjoituksen.

Itse havaitsin, että tämä pieni aika jonka käytän sunnuntaina tulevan viikon suunnitteluun luo heti jo selkeyttä tulevaan. Huomaan, että aikaa asioille kyllä löytyy, kun ajankäyttöä hieman ennalta pohtii. Koen, että minulla on valta vaikuttaa ja hallita omaa elämääni, enkä vain ajelehdi asiasta ja päivästä toiseen päämäärättömästi.