Viimeisen vuoden ajan olen katsonut elämäämme keittiöstä käsin. Tai siltä ainakin tuntuu. Perheemme kasvoi ja vauva-arki on ollut jälleen ihanaa, mutta aikamoista. Olen saanut olla kotona, poissa hektisestä työelämästä ja seurata kahden ihanan murusen kasvua. Tuntuu, että keittiöstä käsin tätä kaikkea on johdettu, kuten blogin nimikin kertoo. Keittiöstämme näkee lähes koko asunnon, joka suuntaan. Seuraan muiden touhuja ja muut seuraavat minun. Päivä alkaa keittiöstä, ja hengaan siellä pitkin päivää, laitan ruokaa ja leivon. Lapsilla on säännöllinen ruokarytmi, ja koko ajan ollaan jotakin ateriaa valmistelemassa. Keittiön ison pöydän ääressä myös piirretään, tehdään leikkejä ja juodaan kahvia, paljon. Tosin kahdesta ensimmäisestä en ole aina niin innoissani. Koska keittiö on avoin myös muualle asuntoon, ja myös läpikulkupaikka, jäljet näkyvät kauas. Tiskikone käy ja rätti heiluu. Usein kyllä muun asunnon kustannuksella.

Vuosi on mennyt nopeasti ja on ollut pitkään ajatuksissa aloittaa blogi. Nyt se aika vihdoin koitti, tervetuloa mukaan! Vähän jännittää. Miten sitä osaa kirjoittaa jotakin kiinnostavaa, kun viimeisen vuoden on lähinnä kirjoitellut kauppalappuja. No, tässä sitä nyt ollaan. Jaan teille ajatuksia ainakin leipomisesta ja ruuanlaitosta. Inspiroidun keittokirjoista, kauniista astioista ja kattauksista sekä sisustuslehdistä. Rakastan kauniita pikkujuttuja ja yksityiskohtia, tyylikkäitä huonekaluja, tulppaanikimppuja, villamattoja ja vaniljaa. Makeaa mahan täydeltä on ollut joskus jonkinlainen mottoni, mutta nyt sitä on ollut pakko tarkastella vähän kriittisemmin. Meillä on ollut pari vuotta myös pieni keittiöpuutarha takapihalla, josta toivottavasti pääsen myös kertomaan. Herneitä, rucolaa, yrttejä ja mansikoita on tullut jo kokeiltua. Marjapensaista saimme ensimmäisen sadon viime kesänä, omenapuiden kasvuspurttia vielä odotellaan. Opittavaa tälläkin saralla riittää, mutta olen innoissani omien luomuherkkujen kasvattamisessa. Olisipa jo kevät!

Keväästä tulikin mieleeni, oletteko maistaneet kaupoista juuri nyt saatavia Pink Lady -omenoita? Kauniit, vadelmanpunaiset omput suorastaan houkuttelevat syömään sellaisenaan tai mikä ehkä vielä parempaa tekemään niistä jotakin. Ovat todella mehukkaita ja hapokkuuttakin löytyy kivasti. Heitin nyt itselleni haasteen, ja yritän keksiä näistä jotakin ihanaa. Jotta pääsen tunnelmaan, taidan ottaa käyttöön uusimman heräteostokseni. Brittiläisen Horrockses Fashions -essu on hauska, ryppy otsalla ei kannata lähteä leipomaan. Vaikka tyylini on yleensä pelkistetty ja moderni, en voinut vastustaa. Olen heikkona vintage-juttuihin. Tätä täytyy päästä pian kokeilemaan! Kevät, täältä tullaan!