Vittuilu – tai sen korkeampi muoto, passiivis-aggressiivinen sarkasmi – ovat jo pitkään olleet osa internetin kanssakäyntiä. Anonymiteetin suojissa on kaikkien ollut mahdollista netin välityksellä huoletta purkaa pahaa oloaan toisiin käyttäjiin, yhteisöihin, yrityksiin, kansanryhmiin… Mihin vain. Koska nämä vittuilut on suoritettu nimettöminä, tai tekaistujen nimimerkkien (kuten esimerkiksi Kumiankka) allekirjoittamina, ovat sappea sylkevät yksilöt voineet ripotella paskaa fiilistään ympärilleen vailla minkäänlaisia konkreettisia jälkiseuraamuksia.

Viime aikoina olen pistänyt merkille, että tämä nettivittuilu on vaivihkaa ravistellut anonymiteetin tarpeensa. Hyvänä esimerkkinä Facebookissani vilahtanut muotialan mainos, jossa tarjottiin halukkaille kesätyöpaikkaa. Mainos sai kohderyhmänsä sormet näppäilemään:

Ketään ei tuntunut erityisemmin haittaavan, että heidän räävittömät kommenttinsa olivat muiden nähtävissä. Joissakin tapauksissa kyse oli ilmeisesti huumorista; vittuilu on selkeästi nykypäivänä jopa suvaittavaa jos se tapahtuu huumorin varjolla. Se on kuin turboahdettua kuivan huumorin ja sarkasmin yhdistelmää, joka tanssii huoletta hyvän maun rajojen ulkopuolella.

Ehkä tämä on vain luonnollinen osa sosiaalisen media kehitystä.