Avioerostani on nyt kulunut aikaa kaksi vuotta. Seksi on pelkkä muisto vain. Eron ollessa vielä tuore oli seksin puute helpompi rationalisoida välttämättömänä sivuvaikutuksena. Nyt kun aikaa on ehtinyt hieman kulua, sitä ei ole enää niin helppo ohittaa. Vaikka siihen pisteeseen, jossa olen valmis uuteen parisuhteeseen, on vielä jonkin verran matkaa, sen tosiasian tiedostaminen auttaa henkiseen ja emotionaaliseen kumppanuuden kaipuuseen; siihen fiilikseen, että kaipaa parisuhdetta, toista ihmistä vierelleen jakamaan elämän kommellukset. Mutta seksinnälkää sillä ei kuitata.

Yritin avioliittoni aikana pukea sanoiksi seksin merkitystä minulle miehenä, mutta sen ymmärtäminen oli vaimolleni, kuten useimmille naisille, aika vaikeaa. Poikkeuksia lukuun ottamatta kokemus vain on sukupuolten välillä niin erilainen. Koska harrastan seksiä myös aivoillani, on tunnekontaktilla ja parisuhteen laadulla ja terveydellä suuri merkitys, mutta se ei tarkoita sitä että seksin kokeminen ja sen vaikutus alkaisi ja päättyisi siihen. Epätasapaino halukkuudessa oli osatekijä avioliittoni ongelmissa, ainakin omalta kohdaltani; säännöllisen seksin puute kalvoi itsekuvaani itsestäni miehenä, joka taas vaikutti mielialaani, kiinnostukseeni ympäristöstäni, itsetuntooni, itseluottamukseeni, sekä tekemäni työn laatuun. Yritin korvata seksiä eri harrastuksilla ja panostamalla enemmän parisuhteen tunnepuoleen, mutta apu oli voimaton ja lyhytaikainen.

Selailin uteliaisuudesta kotimaisen treffisivuston ilmoituksia, mutta en lopulta luonut profiilia. Jos tiedän itse etten ole valmis kiinnostumaan toisesta ihmisestä parisuhteenrakennusmielessä, olisi julmaa tuhlata hänen aikaansa. Lopulta tajusin että se oli lähinnä fyysinen tarve mikä ajoi minua näille sivuille, ja se oli väärä syy olla siellä.

Olen aina kiinnostunut asioista joista en vielä paljoa tiedä, ja mieleeni tuli prostituutio. Millaiset miehet käyvät huorissa, miksi he tekevät niin, mitä se maksaa, ja onko tarjontaa ylipäätään Suomessa olemassa? Prostituutiosta on minulle aina vääjäämättä tullut mieleen hampaaton, HIViä levittävä jakorasia Bangkokissa. Ajatus kotimaisesta prostituutiosta on ollut outo.

Lähdin tutkimaan asiaa ja vietin aikaa kotimaisella huorissa käymiseen erikoistuvalla forumilla, jonka pelkkä olemassaolo oli minulle suuri yllätys. Vielä enemmän yllättivät huorien omat kirjoitukset, asiakkaiden arvostelut käyttämistään palveluista, sekä niiden kautta avautunut ikkuna näitä palveluja käyttävien ja niitä tarjoavien eräänlaiseen alakulttuuriin.

Vertailupohjaksi hain netistä keskusteluja joissa naiset kirjoittivat miehistään jotka olivat jääneet kiinni huorissa käymisestä, sekä jutuista joissa kysyttiin josko miehen menneisyyden huoravisiiteillä olisi vaikutusta naisen halukkuuteen alkaa parisuhteeseen sellaisen yksilön kanssa. En sanoisi että näissä ketjuissa olevat vastaukset olisivat varsinaisesti minua yllättäneet, mutta niiden homogeenisyys kyllä yllätti. Oli kuin sama ihminen olisi kirjoittanut mielipiteensä uudelleen ja uudelleen.

Suurin osa naisista jonka mies oli kärynnyt huorista oli siinä käsityksessä että he eivät ”kelpaa” enää miehilleen. Tämä oli mielenkiintoista siksi, että suurin osa miehistä jotka huoraforumilla tarinoivat tuntuivat olevan hyvinkin kiintyneitä vaimoihinsa, mutta kävivät huorissa koska seksiin huoran kanssa ei liittynyt ennakko-odotuksia suorituksen suhteen, ei jälkivaatimuksia, ei pettymistä kun ”ei saanut”, vaan mies sai kerrankin keskittyä omaan nautintoonsa, ja seksi oli hauskaa.

Oli myös mielenkiintoista havaita miten suuri paino turvallisuudella on kotimaisessa horomaailmassa. Testeissä käydään eikä paljaalla vedetä. Eikä ainakaan tavallisten suomalaisten huorien kohdalla ole kyse siitä että heitä käytetään hyväksi tai pakotetaan mihinkään. Mitä enemmän luin horojen omia tekstejä, sitä selkeämmin kävi ilmi että ne ovat ne asiakkaat joita käytetään hyväksi, mutta sillä tuskin on merkitystä niin kauan kuin osapuolet ovat tyytyväisiä.

Ainoa tyytymätön osapuoli on tietenkin se miehen aviopuoliso jota kustaan silmään säännöllisellä aikataululla. Vaikka petettyjen naisten käsitykset miestensä motiiveista ja kotimaisen seksikaupan todellisuudesta olivatkin varsin erheellisiä ja vääristyneitä, heidän särkyneet sydämensä olivat täyttä totta. On loppujen lopuksi ”yksi hailee” kuinka turvallista tai vapaaehtoista huorakauppa on, jos sillä verisesti loukataan kolmatta osapuolta, oli tämä siitä tietoinen tai ei.

Kysymysmerkki omalla kohdallani nousikin siitä, miksi minä en vapaana miehenä saisi nauttia fyysisestä, tunnevapaasta seksistä, jos minulla on siihen varaa enkä siihen ketään pakota? Vittuako se kukkahatuille kuuluu ketä minä panen, vaikka kuinka urhoollisempaa olisi olla ilman – baariin kun minua ei saa kirveelläkään. En periaatteestakaan pane ketään kännissä, enkä pane ketään joka on kännissä.

Loppujen lopuksi päätin unohtaa koko asian. Kärvistellään ja runkataan nyt sitten, vaikka kuinka vituttaisi ja masentaisi. Ei siksi, ettäkö näkisin prostituoidun panemisen jotenkin moraalisesti arveluttavana – jos on sinkku – vaan lähinnä siksi, että en ole koskaan nainut ketään jonka kanssa en ole ollut ekslusiivisessa parisuhteessa. En ole koskaan harrastanut yhden yön juttuja, enkä ole koskaan pettänyt. Voi olla, että huoran naiminen olisi hyvinkin vapaata, hauskaa, ja autuasta, mutta kolmevitosena minulla on enää jäljellä harvoja sellaisia syväluonteisia juttuja joiden periaatteet eivät ole vuosien varrella horjuneet. On varmasti paljon juttuja, seksinkin alueella, joita ei ole tullut koskaan kokeiltua, mutta tähän ikään olen ehtinyt löytää ne joista oikeasti nautin. Toisaalta on myös totta sekin, että koska tekemäänsä ei saa tekemättömäksi, kannattaa valita kokeiltavakseen sellaiset jutut jotka ovat tarvittaessa katumisen arvoista. Minun kohdallani tämä ei ylitä sitä kynnystä.