Inhorealistinen talouskatsaus
Tiedättehän te sen, kun pitäisi lukea tenttiin ja huomaa siivoavansa sukkalaatikkoa. No, ikävien asioiden välttely ei poistu vaikka opiskelut vaihtuisivat työelämään (joskin siitä tulee vähän hauskempaa – tästähän maksetaan palkkaa!). Yhtenä päivänä huomasin vältteleväni töitä, joskin kerrankin hyödyllisellä tavalla.
Hyödyllisellä siis omalta kannaltani.
Avasin verkkopankin, otin eteeni ruutupaperia ja kynän. Ja päätin listata kaikki helmikuussa olleet kuluni. Jumankauta, nyt selvittäisin kuinka paljon rahaa käytän ulkona syömiseen (ja etenkin juomiseen.)
Ja selvisihän se. Suosittelen jokaiselle näinkin inhorealistista talouden tarkastelua.
Leikitään, että käteen jäävä palkkani on 100 porkkanaa.
– Sadasta porkkanasta neljäkymmentä menee pakollisiin asumiskustannuksiin ja laskuihin. Neljäkymmentä! (nopeimmat tajusivat saman tarkoittavan siis neljääkymmentä prosenttia). Lasken asumiskustannuksiin vuokran lisäksi netin, sähkön, vakuutukset ja puhelimen. Yksinasujana kustannan kaiken itse; kukaan ei maksa puolta nettiliittymästä tai vesilaskusta. Minä.Minä.Minä. (Samalla ymmärsin olevani aikuinen.)
– Ruokaan kului noin kaksikymmentä porkkanaa. Tähän kuuluu ulkona syöminen ja ruokakaupassa käynti. Ensimmäisestä pidän, jälkimmäisestä en. (Kerran olin kolme viikkoa käymättä kaupassa. Se sijaitsee 1,5 korttelin päässä.)
Tältä se rahan tuhlaaminen näytti: Teetä Villipuutarhassa (taivutetaanko se noin?). Viisi euroa kiitos.
– Kymmenen porkkanaa menee alkoholijuomina kurkusta alas. Alko ja työpaikan viereinen baari kiittävät. Zingzing!
– Vaatteet veivät seitsemän porkkanaa. Ostin helmikuussa haaveilemani farkkutakin (40 euroa) ja housut alennuksesta (20 euroa) sekä tein huippulöytöjä Kaivarin Kanuunasta (mm. käyttämättömät Dr.Martensenit 35 euroa). Totuus on, etten olisi tarvinnut niistä mitään.
No nämä ovat nyt ne (turhat) kengät.
– Viimeisenä, muttei vähäisempänä olivat muut kulut. Muihin kuluihin kuuluivat matkat (lentoliput Tukholmaan), taksilla ajaminen, säästötileille menevät kuukausittaiset erät (omaan pussiin, joo-o) ja automaattinostot. Kaikkeen tähän kului kuusitoista porkkanaa.
Ja lopputulos oli käytännössä tämä: syön kaikki kasvattamani juurekset. Juuri mitään ei jää huonojen satokausien varalle. Ohhoh.
Nyt on käynnissä vertaileva kuukausi. Kiinnitän huhtikuun ajan tarkemmin huomiota rahani käyttöön. Ulkona syön edelleen (joskin ehkä aavistuksen vähemmän) – miksi tinkisin asiasta, joka tekee aika usein aika tyytyväiseksi. Eilen ostin ikuisuusvaatteeksi nimeämäni mekon Cosilta. Ja perjantaina ja lauantaina join viiniä ravintolassa. Eli kaik männöö.
Mutta kerron sitten myöhemmin jäikö mitään säästöön.
Ja virkistysmatka Tukholmaan. Mitään en vaihtaisi.