Sammakonkutua kitusiin
Virkistysprojekti on aika kovassa vauhdissa! Vai mitäs sanotte tästä:
Saara S:n innoittamana (juu-u, olen vähän opetellut elämään täällä blogien linkkausmaailmassa) päätin kiskaista nassukkaani elämäni ensimmäisen vihersmoothien.
Koko alkuvuosi on mennyt enemmän tai vähemmän väsyneenä. Nukunko liikaa vai kenties liian vähän? Tekeekö vuorotyö tehtävänsä vai pitäisikö elämänlaatuun kiinnittää vain enemmän huomiota (enemmän urheilua – vähemmän juhlintaa)?
Keskimäärin ihminen tarvitsee yössä 7-8 tuntia unta. Minä vetelen sikeitä helposti vaikka kymmenen tuntia. Ja olen silti väsynyt.
Iho on kenkkuillut, olo ollut köhäinen ja kuonainen.
Mutta viime viikolla hommaan tuli stoppi! Marssin lähimpään putiikkiin, joka myi veteen suhisevia vitamiiniporejuttuja (Tähän sakka olen kuvitellut, etten minä nyt mitään lisäpontta tarvitse. Ehen. Tarvitsenpas.) Nyt olen yrittänyt aamuisin nauttia vitamiinit näin.
Eilen kaivoin kaapista pinaattia, avokadon puolikkaan, palan kurkkua, päärynän ja puolikkaan banaanin. Surrurrur. Sauvasekoitin teki tehtävänsä.
Lopputolos: Ihan ok. Meni alas, vaikka maku ei ihan iskenyt. Puolen litran satsi ei ihme kyllä tuntunut täyttävän vatsaa kauheasti.
Nyt olen päivän ajan yrittänyt kuulostella oloa. Kohtalaisen pirteä fiilis saatteli eilen iltaan saakka. Kolme kuppia kahvia, pyörälenkki ennen työpäivän alkua (sillä keltaisella lempipyörällä) ja aurinkoinen päivä auttoivat varmasti osittain asiaa.
Mutta käänne on tapahtunut! Jo kolmas päivä ilman väsymystä!
Onko tämä nyt niitä arjen pieniä kivoja juttuja? Idonnou, mutta elimistö kiittää. + tänään on jo torstai, eikä perjantain paheet edelleenkään houkuttele (ihan kamalan hirveästi).
