Maanantait ovat täynnä potentiaalia. Maanantaisin on jäljellä koko viikko – kuusi päivää aikaa ryhdistäytyä, käydä lenkillä ja syödä laadukasta ruokaa. Maanantaisin voi aloittaa uuden blogin tai ahdistua edessä olevaan viikkoon ja haaveilla kaukomatkasta (tänään valitsin blogin).

Tiistaihin mennessä yritykset yleensä kaatuvat. Viimeistään keskiviikkona perjantaissa siintävä rappio vie voiton, mutta (ainakin) siihen asti kokeilen pitkäjänteisempää lähestymistapaa elämään.

Olen huomannut olevani tyytyväisempi elämään, kun käsillä on jokin kivapikkuprojekti. Opettelisinko leipomaan, ompelemaan vai lukemaan sivistäviä kirjoja? Kaksi ensimmäistä ovat tuhoon tuomittuja – en jaksa leipoa vain itselleni ja innostus ompelemiseen sekä kaikkiin muihin ”kivoihinpikkuprojekteihin” lässähtää viimeistään kahden tunnin kuluttua.

En saa luettua yhtäkään kirjaa loppuun saakka.

Ratkaisu olkoon tämä blogi. Ehkä jaksan leikkiä tätä hetken aikaa. Ehkä en, mutta kokeillaan. Keskittymiskyky elämään on nolla.

Mutta ehei, tämä ei ole valitusblogi. Haluaisin käyttää sanaa onnellisuusblogi, mutta siinä vaiheessa jättäisin jopa itse päivityksen lukematta. Tällä palstalla listataan asioita (se kuulemma tekee onnelliseksi), etsitään kadonnutta merkitystä elämään, kirjoitetaan kahvin juonnista ja pohditaan voiko arki olla kivaa?

Noniin. Projekti aloitettu. Syy olla onnellinen tänään: koneellinen puhdasta pyykkiä. (Olen jo kahdesti ostanut puhtaita alusvaatteita, kun pyykkivuoren purkaminen ei ole houkuttanut.)

Kirjoittaja on 24-vuotias nuori nainen, jonka lempiväri on keltainen.