Kipinä

Elämä kulkee.

Kahden viikon mittainen työreissu ulkomaille onnistui karistamaan turhauttavan ja (liian) turvallisen arjen mielestäni. Vaikka kyseessä oli työmatka, ja kaikkea muuta kuin leppoisa sellainen, koin koko reissun äärettömän rentouttavana! Irtiotto, sitä se oli. Ja kuten aiemmista avautumisistani voinee päätellä, se tuli todellakin tarpeeseen.

Kaikkein parasta kyseisessä irtaantumisessa oli se tunne, kun palasi kotiin – ja oli onnellinen siitä! Milloin viimeksi olisin astunut kämppäni ovesta sisään, ja tuntenut puhdasta iloa siitä että olen taas kotona, omassa turvallisessa maailmassani, missä kaikki on tuttua ja rakasta? Enpä jaksa muistaa.

 

Ja kyllä, tiedostan että tämä tunne ei tule kestämään kauaa. Jo nyt, kolme päivää kotiinpaluuni jälkeen tunnen pieniä pohjaväreitä tutuista turhautumisen tunteista, tutusta ahdistuksesta ja painosta rinnassa. Sen kuuluisan kipinän puute alkaa taas vituttaa. Hitto!

Ennen tätä työmatkaa ja erityisesti nyt matkan jälkeen, olen yrittänyt asennoitua elämääni eri tavalla. Yrittänyt tietoisesti parantaa elämänlaatuani, pelkästään muuttamalla asennettani. Tiedättehän, hyvistä ajatuksista seuraa hyviä asioita ja niin päin pois?
 

No, toisina päivinä se on toiminut, toisina taas ei. Ennen matkaa fiilis oli itseasiassa ihan hyvä, mutta nyt…

En tiedä. Ehkä olen liian tunneperäinen ihminen, en vain jotenkin osaa lopettaa sydämellä ajattelemista ja kääntää painopistettä järjen puolelle. En vain oikein osaa tietoisesti yrittää olla onnellisempi. Silloin, kun ahdistaa/vituttaa/masentaa, niin silloin oikeasti ahdistaa/vituttaa/masentaa. Toki tämä toimii toisinkin päin – mutta viime aikoina vire on ollut enemmän tuolla negatiivisten fiilisten puolella.

 

Ainut, minkä tiedän tähän kaikkeen auttavan, on kiire. Niin kamalalta kuin se kuulostaakin, kiire pitää minut raiteillani! Täydet päivät opiskeluiden, töiden, harrastusten ja järjestötoiminnan parissa saavat minut tyytyväiseksi. Ainakin osittain. Se joku kipinä elämästäni puuttuu edelleen, mutta ainakaan enää ei tarvitse loman takia käyttää sen puutteen murehtimiseen aikaa ja energiaa.

Ainakaan niin paljoa.