Sienten suolauksesta

Pääsin taas viime viikonloppuna metsään. Sienisaldo ei onneksi jäänyt yhtä heikoksi kuin viime kerralla ja sain pari litraa kantarelleja ja rouskuja. Suppilovahveroitakin löytyi muutama, mutta viime vuosien jättisuppissatoa on turha varmaan odotella.

Moni ystävä on kysellyt noista rouskuista ja niiden käsittelystä, joten tässä infoa.

Karvarousku – metsän kaunein sieni mielestäni

 

Kangasrousku – yksinään näitä en tekisi, mutta menee muiden mukana. Maku hieman kirpsakka. Usein kerään vain pienien yksilöiden lakkeja, jos valinnan varaa on.

Haaparousku – Näitä oli tänä vuonna yllättävän paljon. Pinta limainen, heltat ja jalka valkoinen. Maitiaisneste aluksi valkoista, mutta muuttuu harmaan vihertäväksi (ei vaarallista, eikä ole merkki pilaantumisesta). Keittämisen jälkeen maitiaisveste vihertävän sinistä, näyttää homeelta, mutta ei sitä ole.

Puhdista rouskut roskista. Isommat yksilöt kannattaa halkaista ja samalla tarkistaa onko mato kerinnyt käymään kylässä.

Kiehauta kattilassa runsaasti vettä ja lisää rouskut veteen. Anna kiehua n. 5min. Tätä kutsutaan RYÖPPÄÄMISEKSI. (Ryöppäämisestä on taas monta koulukuntaa. Osa keittää 2*2min ja vaihtaa veden välissä. Jokainen tyylillään, itse olen oppinut tuon 5 minuutin säännön.)

Valuta rouskut ryöppäämisen jälkeen lävikössä. Laita pestyihin, puhtaisiin lasipurkkeihin kerroksittain kuumia sieniä ja merisuolaa. Mulla yleensä 1reilu rkl sieniä + 1 vajaa rkl suolaa. Päälimmäiseksi aina suolaa.
 

Lopuksi taittele tuorekelmua ”kanneksi”, jotta ilma pysyy poissa. Sulje lasipurkkien kannet tiiviisti. Jäähdytä ja säilytä viileässä. Itse voin käyttää helposti parikin vuotta vanhoja sieniä. Suolaus on tehokas säilöntäkeino.

Itse käytän suolasieniä lähinnä suolasienisalaattiin, johon tulee liotettujen ja pilkottujen sienten lisäksi sipulisilppua ja kermavaahtoa.

Sienionnea!