Mistä löydän vihreimmän ruohon? Ja eniten neliapiloita?

Aiemmassa kirjoituksessani epäonnistumisista (https://www.lily.fi/blogit/kerron-minulle-jotain-hyvaa/pelkaatko-sa-epaonnistua) sanoin, että uskallan muuttaa suuntaani, enkä siten pelkää eksymistä, epäonnistumista. Samalla minulla on uskomus, että usein joutuessani valitsemaan erilaisista vaihtoehdoista, teen usein väärän valinnan tai pelkään tekeväni väärän valinnan. Kuulostaa paradoksilta, mutta ei mielestäni kuitenkaan ihan ole sitä.

Määritellään hiukan sanaa epäonnistuminen. Esimerkiksi hylsyn saaminen tentistä, on epäonnistuminen, sillä tarkoituksena oli läpäistä tentti. Valitsemisen jälkeinen epävarmuus ja mahdollisesti sen toteaminen, että tuli tehtyä väärä valinta, ei välttämättä ole epäonnistuminen: minun mielestäni se kertoo enemmän epävarmuudesta. Mitä mieltä olet, onko tämä paradoksi vai kaksi eri asiaa?  

Ei kai valintaa olisi vaikea tehdä, jos tietäisi, kumpi on parempi!

Tavoittelen tai aioin tehdä jotain, tulee minun tehdä valinta A tai B, oli tilanne mikä tahansa. Usein kahdesta vaihtoehdosta kumman tahansa valitessani se vaikuttaa väärältä ja tällöin ei ole ihmekään, että ajattelen tekeväni vääriä valintoja! Ja tämän tunteen valossahan valintani näyttää virheeltä – en pelkää epäonnistumista, mutta pelkään tekeväni vääriä valintoja. 

Olen tullut siihen tulokseen, että uskomukseeni vaikuttaa se, että minulla on samalla sekä hyvin korkeat odotukset lopputuloksesta, että FOMO (fear of missing out). Nämä kaksi yhdessä saavat todellakin aikaan luulon vihreämmästä ruohosta naapurin puolella. Näin ei kuitenkaan useimmiten todellakaan ole, vaan uskomuksestani huolimatta tiedostan, että lähes kaikki vaihtoehdot ovat ihan yhtä hyviä. Tässä oletuksena tilanne, jossa vaihtoehdot tosiaan ovat yhtä samankaltaisia houkuttelevuudeltaan, esimerkiksi yhdessä illassa kahdet juhlat, itseään kiinnostavamman toimialan valinta, urheilutreenit ennen vai jälkeen luentojen, ja niin edelleen.

Olisipa ennustuspallo

”Olis niin helppo päättää, jos vaan vois katsoa pallosta, miltä oma elämä näyttää kummassakin vaihtoehdossa!” Esimerkiksi kerran minun tuli valita kahden työn väliltä. Toimenkuva, palkka, työaika, lähes kaikki sijaintia lukuun ottamatta oli näissä vaihtoehdoissa hyvin samankaltaiset. Varmaan arvaatkin, että kysyin neuvoa myös lähipiiriltäni – ja monilta.

Kun vaihtoehdot ovat ennestään muutamia faktoja lukuunottamatta tuntemattomat, ei sitä todellakaan voi tietää, millaista kunkin vaihtoehdon kanssa eläminen todella on. Siitä syystä valinnalle tulisikin tällaisen päättömän päättäjän, kuten minun, laittaa vähän vähemmän painoarvoa. Tällöin tiedostan,että asenne ratkaisee oikean valinnan. Jos oma asenne on kiitollinen ja osaa katsoa virheitä oppimistilanteina; tällöin ei vääriä valintoja ole olemassakaan. Tiedostan tämän kyllä ja teen töitä uskomukseni ja asenteeni muuttamiseksi. Uskon nimittäin, kuten lukuisat psykologit, terapeutit ja life coachit, että syvimmätkin uskomukset on mahdollista muuttaa. Uskomuksista ja keinoista niiden muuttamiseksi taas sitten lisää toisella kertaa.

Haluisin kuulla, onko valintojen tekeminen sulle helppoa vai vaikeaa ja erityisesti, miten teet valintasi?