Näitä ’mind-life style’ blogeja on ja riittää ja tässä yksi lisää, olkaa hyvä!

Voisin sanoa pohtimisen, reflektoinnin, itsensä kehittämisen, self helpin ja unelmoinnin olevan minulle niin harrastuksia, kuin keinoja itseni lääkitsemiseen.

Olen lähes koko ikäni enemmän ja vähemmän kamppaillut mielen asioiden kanssa ja olin noin 10-vuotias, kun totesin vain olevani melankolinen ihminen. Nykyään olen eri mieltä, olen luonnostani hyvinkin positiivinen ja elämäniloinen ja aina ollutkin, vaikka mielialani onkin aika ajoin ollut matalalla, välillä syystä ja välillä syyttä. Viimeisen vuoden aikana olen kokenut useita ahaa-elämyksiä mielen asioita ja onnellisen elämän periaatteita pohtiessani ja aiheesta lukiessani ja ennen kuin huomasinkaan, olin raapustanut puhelimen muistiinpanot, kalenterin ja Wordin täyteen näitä oivalluksia.

Syitä blogin perustamiselle ja pohdintojeni laittamiselle julkiseen jakoon on useita: toivon, että kirjoituksistani seuraa ajatuksia, keskustelua, kritiikkiä, vaihtoehtoisia ajatuksia ja lohtua – noin muutamia mainitakseni. Olen myös alkanut kaivata luovaa harrastusta itselleni, mihin tarkoitukseen blogi sopii aikas maniniosti ja lisäksi blogipostaukset ovat erittäin kätevä tapa saada itseni kirjoittamaan raapustukseni yhteen paikkaan ja järjestelmällisempään muotoon. Olen aina rakastanut lukemisen lisäksi kirjoittamista, joten oman blogin perustaminen tuntuu hyvin luonnolliselta tavalta yhdistää nämä kaikki.

Möröt, jotka ovat minua taklailleet

Olen oppinut, että itsensä esitteleminen on kohteliasta ja mielestäni blogin ja tulevien kirjoitusteni aiheiden valossa myös aivan pakollista. Haluan heti alkuun mainita, että en ole psykologi, lääkäri, terapeutti tai minkään muun vastaavan alan ammattilainen ja kirjoitan kaiken omien pohdintojeni, kokemusteni ja lukemani pohjalta. Aion myös blogia kirjoittaessani nauttia siitä ihanasta vapaudesta, ettei kukaan vaadi lähdetietojen merkitsemistä sulkeisiin ja luetteloihin, enkä mitä luultavimmin aio yhteenkään postaukseen etsiä sopivia journaaleja, tutkimuksia ja diagrammeja tukemaan väitteitäni. Mikä vapaus, ihanata! 

Näiden tiedonantojen lisäksi haluan kertoa niistä varsinaisista syistä, jotka ovat sysänneet kaiken alulle, niin haasteet mieleni kanssa, oivallukset matkalla parempaan mentaaliseen hyvinvointiin ja kuin nyt tämän bloginkin. Vuosien varrella mieleni on toistuvasti pistänyt matalaksi nämä kaksi seuraavaa asiaa, joista monet muutkin ympäri maailmaa kärsivät: hylätyksi tulemisen pelko ja tunne yksinäisyydestä. Nämä kaksi mörköä ovat usein kastelleet kasvoni kyynelillä ja ovat syy kiinnostukseeni mielen kummallisuuksia kohtaan. 

Tämän blogin myötä heitän möröille hyvästit, hellästi, mutta tiukasti

Vaikka olen pitkään kamppaillut mörköjeni kanssa, on suurin osa elämästäni kuitenkin ollut mielen haasteiden osalta rauhallista. Viimeisten kolmen vuoden aikana olen kokenut mörköjeni kanssa jälkikäteen ajateltuna yllättävänkin monet ja vaihtelevat mäet, laaksot, vuoret ja kuilut. Välillä olen luullut putoavani jyrkänteeltä, mutta aina olen pelastunut takaisin turvalliselle maaperälle ja kaiken kokemani mielenmyllerryksen jälkeen tiedän ja tunnen sen vihdoin varmaksi: selviän mistä vain.

Ymmärrykseni aivojen toimintamekanismeista, omasta itsestäni ja kokemuksistani on nyt siinä pisteessä, että tiedän pystyväni voittamaan mörköni ja jakamaan niille lähtöpassit. Muiden ihmisten ja heidän käytöksensä ymmärtämisen lisäksi koen, että erityisesti oman vastuun myöntäminen ja huomaaminen on ollut isoimpia oivalluksiani. Uhriutuminen loppuu osaltani nyt – otan vastuun omasta onnestani ja täten sitoudun tekemään yhteistyötä mieleni kanssa mörköjeni taltuttamiseksi. Tänne kirjoitan ajatuksistani, voitoista, vaikeuksista ja matkastani sydän pikkuhiljaa kevyempänä ja reppuni täydempänä viisautta.