Luksusmuijat ja äijät

Päätin testata, kuinka vähällä voin tulla toimeen.

Elämä on sellaista yltäkylläisyyttä ja luksusta, että kaipaan paluuta yksinkertaisiin asioihin.

Mökillä se oli helppoa, mutta sielläkin vuokrasin elokuvia ja kävin Kalajoella törsäämässä.

Miksi ostan asioita? Useimmiten sen takia, että minulle tulisi parempi mieli. Se ei tee hyvää lompakolle.

Miten voin elää mahdollisimman vähällä rahalla? Syödä yksinkertaista ruokaa ja nauttia pienistä asioista. Nauttia siitä, mitä minulla jo on.

Tästä tulee hauskaa.

Luksusmuija downshiftaa.

No en minä oikeasti ole mikään luksusmuija, paitsi vähän, mutta kaikki me ollaan luksusmuijia ja äijiä täällä.

Tai ei kaikki, mutta monet, mun kuplassa.

Hemmoteltuja kakaroita.

Tapasin kesälomalla yhdeksänkymppisen herrasmiehen. Hän oli rautaa. Vanhuksissa on sitä, lujuutta ja vahvuutta, jota kaipaan.

Sitä me tarvitaan. Kaikki pitäisi kääntää päälaelleen. Myllätä pohjamutia myöten. Ottaa roskat pois. Tuulettaa. Palata perusasioihin.

Alan siivota.