Olen pahoillani, mutta olen uupunut. Olen pahoillani, mutta en jaksa enää suorittaa tai esittää. Olen pahoillani, mutta tarvin aikaa itselleni. Olen pahoillani, mutta sinnittely saa nyt riittää. Olen pahoillani, mutta en ymmärrän tätä monimutkaista maailmaa. Olen pahoillani, mutta en halua enää yrittää olla jotain mitä en ole. En ole pahoillani siitä, että vihdoin ymmärsin tämän.

Aloitin CrossFitin. Rajua. En varmaa ikinä elämässä ole ollut niin väsynyt kuin kurssiviikonlopun jälkeen. Ihanaa. Keholla on yhteys mieleen. Liike liikuttaa myös mieltä. Terapeuttini kertoi siitä, miten traumassa on kyse kesken jääneestä liikkeestä. En vielä täysin ymmärrä mitä hän tarkoittaa. Fyysinen rasitus on ihmiselle hyväksi. Ja vaihtelu. Tämä saattaa olla parasta mitä minulle on tapahtunut.

Luen tenttiin. Kirjassa esitetään ajatuksia siitä, mistä taiteen opettamisessa on kyse. Mistä edes taiteessa on kyse? Miten voi opettaa jotain niin hahmotonta? Kyse on yhden kirjoittajan mukaan tradition ja uuden luomisen kohtaamisesta. Virheen mahdollisuudesta. Mikä on virhe? Kirjoittajan mukaan poikkeama, joka koettelee yhteisön normeja. Opettaja on se, joka mahdollistaa virheen syntymisen. Luo puitteet ja tilan […]

Olen valmistumisen kynnyksellä. Kuten tenttikirjassa sanotaan, taide on elämänmittainen matka. Suhde taiteeseen ja taidekäsitys muovautuu läpi elämän. Minulla on lähinnä hämmentynyt olo. Mielessä tuhat kysymystä. Tämä on tuttua. Kuten viisas ystäväni sanoi, elämä on jatkuvaa oppimista ja epävarmuuden sietämistä. Valmista ei ole olemassa. Ja niin se on. Uteliaisuus kai se on mikä ohjaa ja elämännälkä. […]

Osallistuin työpajaan. Aihe oli moninainen ja laaja, mutta pääasiassa kai kyse oli rakkauden löytämisestä. Kaikkihan sitä haluaa ja tarvitsee. Päällimmäisenä jäi mieleen ohje: odota ja nauti. Rakkauden (tai minkään) perässä on turha säntäillä pää punaisena, katastrofista toiseen, kuten viisas lukijani asian ilmaisee. Mutta sitähän tämä elämä justiin on, säntäilyä. Toinen asia mikä jäi mieleen on […]

Päätin muuttaa toiseen kaupunkiin. Se on looginen, seuraava askel tässä tarinassa. Joskus (ei aina) ainoa asia, mikä auttaa, on vaihtaa maisemaa. Kaikki on tosi hyvin täälläkin, mutta… Tuntuu, kuin olisin seisovassa vedessä. Muutos odottaa. Mikä muuttuu? Ainakin paikka ja sen myötä tietysti kaikki! Mutta semmosta se elämä on.

Olen jotenkin kyllästynyt kaikkeen. Seisovaan veteen. Tuttuun ja turvalliseen. Tähän samaan, iänikuiseen jahkailuun siitä, mitä tässä elämässä oikein pitäisi tehdä. Tuntuu, että me kaikki (tai ainakin monet) ollaan ihan hukassa. Vaihtoehtoja on liikaa! Perheelliset ystäväni ovat väsyneitä, mutta rauhallisia. Heidän valintansa on tehty. Minä olen vapaa sanan ihan jokaisessa merkityksessä. No niin vapaa kuin nyt […]

Eilen vierailin ystävän luona. Hänellä on raskas elämänvaihe meneillään. (Mikä tässä keväässä oikein on?!!!!) Minä en toiminut mallikkaasti. En osannut vain kuunnella. En malttanut olla neuvomatta. Tsemppasin. Aloin puhua omista asioista. Tein kaiken VÄÄRIN! Miksi se on niin vaikeaa? Kuunnella ja olla myötätuntoinen. Semmostahan sitä itekin välillä kaipaa. Sitä kait me kaikki kaivataan.   VAIKEAA! […]

Asiat muuttuu. Minä muutun. Tänä keväänä (?) sen tajuan paremmin kuin koskaan. Vuodenajat vaihtuu. Ilmasto lämpenee. Puita kaadetaan. Maailma muuttuu. Yhteiskunta muuttuu. Lapset kasvaa ja uusia syntyy. Aikuiset vanhenee ja lopulta kuolee.Ihmissuhteet muuttuu. Parisuhteet päättyy.Uusia alkaa. Hiukset harmaantuu. Ryhti kumartuu. Iho muuttuu. Minä muutun. Se on luonnollista. Uuden ystäväni (?) sanoin toivon, että kaikilla olisi […]

Edelleen tämä ajatus on totta. Ehkä syksyn ja talven säntäilyn jälkeen on aika palata tylsyyteen. Näin totesi tunturissa asuva ystäväni, joka hetken tylsyyttä tuskailtuaan palasi sen ihanuuteen. Tylsyys luo tilan luovuudelle, tunteille ja ajatuksille. Tylsyys is the best.