I’ve heard that sound when someone falls to the ground I’ve seen those tears made out of fear I know we both know we keep our secret inside it only gets shown when no one’s around When you scream out loud an echo from the past then completely shut down with no straws to grasp […]

Tykkään tuosta sanasta. Mutta en tiiä tykkäänkö asiasta. Siitä tulee usein surua. Ehkä on kumminkin hyvä asia, että ihmiset kohtaa, vaikka se olisikin vaan vähän aikaa. Kun kumminkin niin yksin täällä ollaan. Ja mistä sekin johtuu? Meitä on miljardeja. Ja kaikki ihan omassa universumissaan. Varsinkin me pohjoisen ihmiset. Ja kaikki kaipaa yhteyttä. Tai niin ainakin […]

Mun mieli on kuplivaa laavaa. Se menee minne haluaa ja poksahtelee. Muuttuu tuhkaksi, kunnes taas räjähtää. Tulivuori hönkii höyryä ja kerää voimaa. Kun mannerlaatat kohtaa, alkaa laava liikkua. Sitten kuulu pum pum pum.

Kävin katsomassa elokuvan. Se oli surullinen. Jotenki järkyttävä lopussa. Itkusta ei meinannut tulla loppua. Kellään. Mietin vain, että oliko se todella niin lohduton kuin miltä se tuntui. Loppu ei ollut onnellinen. Mutta oliko se kumminkin lohdullinen?  

Olen tuskaillut sitä, että minulla ei ole aikaa maalata. Aina pitää tehdä jotain muuta. Kirjoittaa gradua, käydä töissä, siivota… Vaikka laitoin somen pois (olen muuten palannut sinne, katsotaan kuinka kauaksi aikaa), en koskaan päässyt kunnolla maalaamiseen asti. Vanerilevy on edelleen paljas. Ehkä nyt. Puhelin pois päältä ja väriä puulle. Ei ole edes ampiaisia kiusaamassa. Vain […]

Nyt se alkaa. Syksy. Ilman. Sipsejä. Tätä ei saisi sanoa ääneen, mutta. Haluan laihtua. Minä olen kaunis ja minulla on ihana vartalo, mutta silti haluaisin olla kevyempi. Ja siksi en aio syödä sipsejä syksyllä. Nyt se on virallista. Wish me luck.

Minä olen niin vapaa, kuin ihminen vain voi olla. Tai no ehkä voisin vielä olla vapaampi, mutta en tiedä haluanko. Minulla on velvoitteita, mutta päätän niistä itse. Suurimmaksi osaksi. Olen oppinut lentämään. Tai oikeastaan liitämään. Eilen, kun istuin mökin patiolla ja maalasin, näin kotkan. Se liiteli joen yllä, korkealla, suuria kaaria. Niin teen minäkin. I […]

Minusta tuntuu, että monet asiat ovat vielä mahdollisia. Luulen, että lähden lokakuussa Berliiniin tai Pariisiin. Olen aika varma, että valmistun tänä syksynä taiteen maisteriksi. Melkein voisin vannoa, että kohta taas rakastun. Voisin sanoa, että kyllä tämä elämä on aikamoista. Vannon, että tylsää ei tule olemaan tänään, eikä huomenna. Mietin, että tästä se elämä vasta periaatteessa […]

Sitä vaan mietin, että… …miksi tämä elämä on välillä niin helppoa ja välillä niin vaikeaa? …miksi välillä masentaa ja välillä kaikki on vaan ihanaa? …miksi joku haluaa ”lyhyttä juttua”? …miksi ihmiset stressaa ja huolehtii niin paljon? …miksi mustikka on musta? …miksi? …mikä on elämän tarkoitus? …mitä tapahtuu kuoleman jälkeen? …mitä on hyvä elämä? …kuka minä […]

Molempien kanssa elämä on arpapeliä. Ei voi tietää pistääkö ne. Pitää vaan olla varovainen. Joskus on kumminkin pakko mennä liiteriin hakemaan puita, vaikka siellä on pesä. Jos nimittäin haluaa saunoa.