In spirit

Inspiraatio, elämäni rakkaus.

Se on se asia mikä pysyy.

Välillä se on poissa, kunnes taas… Taivas avautuu.

Onko mitään ihanampaa?

Muistan kun lapsena luin Pientä runotyttöä. Emilia asuu valkoisessa talossa, pienessä notkelmassa. (Kunnes isä kuolee ja pitää muuttaa annkaran Elisabeth tädin luo.)

Emilian ystäviä ovat tuulen tyttö ja kaksi vanhaa kuusta (jos nyt oikein muistan, tästä on aikaa).

Emilia vaeltaa niityillä ja metsissä ja välillä, kun tilanne on otollinen hän kokee ”leimahduksen”.

Verho raottuu ja hän näkee sen taakse, ihmeelliseen maailmaan.

Sen minäkin haluaisin kokea.

Nyt pitää kaivaa runotyttökirjat naftaliinista ja palata lapsuuteen.

Heippa.