Kun on läsnä, alkaa tapahtua

Tämä liittyy tylsyyteen. Ja taikaelämään.

Olen lukenut ja kuunnellut viimeaikoina paljon femiini ja maskuliini energioista. Tunnistan vahvasti molemmat. Ne ovat meissä kaikissa, mutta yhteiskunta on rakennettu maskuliinin mukaiseksi.

Femiini tarvii toimiakseen maskuliinin luomaa järjestystä ja turvaa. Molemmat ovat yhtä tärkeitä ja samanarvoisia.

Vaikka energiat eivät liity sukupuoleen, samaistun femiiniin. Femiinissä energiassa oleminen tuntuu ihanalle. Se on kaoottista, suunnittelematonta, villiä, intuitiivista. Äärimmäiselle maskuliinille varmaan todella ahdistavaa ja uhkaavaa.

Rakastan sitä tunnetta, kun asiat vain tapahtuvat. Tunnen niiden menevän kuten on tarkoitettu.

Elämä soljuu eteenpäin ilman puskemista ja yrittämistä. Minun ei tarvitse tehdä mitään. Asiat tulevat vastaan intuition ohjaamana.

Yhä enemmän uskon siihen, ettei puskeminen kannata. Siinä kuluttaa vain turhaa energiaa ja aiheuttaa itselleen uupumusta. Olemme osa verkostoa, yhteydessä toisiimme, systeemi.

Passiivisuus ei tarkoita, ettei mitään tapahdu.

”Kun on läsnä, alkaa tapahtua” sanoi eräs opettajani. Tämä on totta. Kokeile vaikka.

En ole ehkä koskaan ollut vähempää tylsistynyt, enempää täynnä ideoita ja luottamusta elämään, kuin tänä kesänä.