Levottomat

Joskus vaan levottomuus iskee.

En tiedä mistä se tällä kertaa johtuu.

Isäni sanoo, että kyse on karjalaisesta verenperinnöstä; olen evakon lapsen lapsi, minun pitää pysyä liikkeessä.

En tiedä.

Ehkä vain kaipaan vaihtelua ja haluan päästä parantolan (kotini) ulkopuolelle seikkailemaan.

No seikkailu tässä todellakin nyt odottaa.

Viikonlopuksi menen saareen ja siitä alkaa matka, jonka määränpää on selvillä, mutta paluulippua ei ole.

Aion kyllä palata kotiin.

Rakastan matkalla olemista. Sen lähemmäksi vapautta en ole koskaan päässyt.

Rakastan kyllä kotiakin, mutta ehkä jopa enemmän rakastan matkaa.

Ainakin välillä.

Kaikista eniten rakastan turvaa, mutta sitä ei saa jos pysyy vain kotona.

Pitänee taas ottaa Hellsten esille ja alkaa lukemaan….

Hyvää matkaa minulle.