Päätin muuttaa toiseen kaupunkiin.

Se on looginen, seuraava askel tässä tarinassa.

Joskus (ei aina) ainoa asia, mikä auttaa, on vaihtaa maisemaa.

Kaikki on tosi hyvin täälläkin, mutta…

Tuntuu, kuin olisin seisovassa vedessä.

Muutos odottaa.

Mikä muuttuu?

Ainakin paikka ja sen myötä tietysti kaikki!

Mutta semmosta se elämä on.

Olen jotenkin kyllästynyt kaikkeen.

Seisovaan veteen.

Tuttuun ja turvalliseen.

Tähän samaan, iänikuiseen jahkailuun siitä, mitä tässä elämässä oikein pitäisi tehdä.

Tuntuu, että me kaikki (tai ainakin monet) ollaan ihan hukassa.

Vaihtoehtoja on liikaa!

Perheelliset ystäväni ovat väsyneitä, mutta rauhallisia. Heidän valintansa on tehty.

Minä olen vapaa sanan ihan jokaisessa merkityksessä. No niin vapaa kuin nyt nykyihminen voi olla.

Yritän muistaa, että tylsistyminen on luksusta. Sitä olen toivonut ja sitä nyt saan.

Kohta kumminkin taas maa alkaa liikkua jalkojen alla. Niin se vaan on.

Eli koitapa nyt nainen rahottua ja ota syvä henkäys.

Rauhallinen (tylsä) elämä on ihan ok.

Sun hermosto ei vaan oo tottunu siihen.