Asiat muuttuu. Minä muutun.

Tänä keväänä (?) sen tajuan paremmin kuin koskaan.

Vuodenajat vaihtuu. Ilmasto lämpenee. Puita kaadetaan. Maailma muuttuu. Yhteiskunta muuttuu. Lapset kasvaa ja uusia syntyy. Aikuiset vanhenee ja lopulta kuolee.Ihmissuhteet muuttuu. Parisuhteet päättyy.Uusia alkaa. Hiukset harmaantuu. Ryhti kumartuu. Iho muuttuu. Minä muutun.

Se on luonnollista.

Uuden ystäväni (?) sanoin toivon, että kaikilla olisi hyvä olla; terveyttä ja työtä, luontoa ja sosiaalisia suhteita.

Minä pysyn positiivarina ja uskon, että me pystytään tähän.

Muutahan ei voi, kuin omalta osaltaan yrittää parhaansa (mikä se milloinkin on).

Ootan niin ilolla pääsiäistä ja tätä uutta elämän vaihetta, joka tänä keväänä alkoi ja oon kiitollinen siitä, mikä päättyi.

Mitähän seuraavaksi tapahtuu?

Edelleen tämä ajatus on totta.

Ehkä syksyn ja talven säntäilyn jälkeen on aika palata tylsyyteen.

Näin totesi tunturissa asuva ystäväni, joka hetken tylsyyttä tuskailtuaan palasi sen ihanuuteen.

Tylsyys luo tilan luovuudelle, tunteille ja ajatuksille.

Tylsyys is the best.