Teen tutkimusta.

Käsittelen siinä hyvinvointia ja määrittelen, mitä se on.

Mitä se ei ole?

Hyvinvoinnin vastakohta on vieraantuminen.

Miten sen ymmärrän?

Vieraantuminen tarkoittaa etääntymistään itsestään ja muista. Se tarkoittaa yhteyden ja merkityksen katoamista.

Olen vieras itselleni ja muille.

Vieras on tuntematon.

Useimpia meistä tuntematon pelottaa. Minuakin.

Ainut tapa kohdata tuntematon on hypätä. Toinen tapa on tietysti olla kohtaamatta sitä, mutta se ei toimi kovin hyvin ja siitä tulee muita ongelmia.

Minusta tuntuu välillä, että olen uimahyppytornin tasanteella ja kerään rohkeutta hyppyyn.

En edes tiedä mikä se hyppy on.

Ehkä nyt vaan juon kahvia ja mietin sitä hyppyä ja miltä se tuntuu kun on ilmassa.

”Luottamus on sitä, että ihminen tuntee olevansa varma ja vakuuttunut siitä, että asiat tapahtuvat oikeassa järjestyksessä ja oikealla tavalla.”

Olen monesti miettinyt tuota, että miten voisin luottaa enemmän. Olen vähän semmoinen kontrollifriikki välillä. En pahimmasta päästä, mutta aika paha kumminkin.

Jos luottaisin elämään enemmän, niin olisi rauhallisempi olo ja voisin vaan lillua menemään.

Ja kyllähän se on niin, että vaikka miten koitan kontrolloida asioita, niin oikeastaan mihinkään en voi vaikuttaa mitenkään.

Eli sama antautua.

Ja se vasta ihanaa onkin. Sweer surrender.

Luotatko sinä elämään? Osaatko antautua?