Romanssi

Tykkään tuosta sanasta.

Mutta en tiiä tykkäänkö asiasta. Siitä tulee usein surua.

Ehkä on kumminkin hyvä asia, että ihmiset kohtaa, vaikka se olisikin vaan vähän aikaa. Kun kumminkin niin yksin täällä ollaan. Ja mistä sekin johtuu? Meitä on miljardeja. Ja kaikki ihan omassa universumissaan. Varsinkin me pohjoisen ihmiset. Ja kaikki kaipaa yhteyttä. Tai niin ainakin luulen.

Onko se sitten niin, kuin eräs antti sanoi, että me ollaan kumminkin kaikki samanlaisia. Vaikka muka ollaan päällisin puolin erilaisia, niin sitten ollaan kumminkin enemmän pohjimmiltaan samanlaisia. En tiedä.

Välillä vaan tuntuu, että sitä sisäistä maailmaa ei voi tavoittaa. Paitsi kun viettää aikaa yhdessä, se alkaa kyllä raottua. Pitää vaan jaksaa olla ja odottaa ja kuunnella. Kaikki omatkin ”ihanat” puolet tulee esille ja ensin se tuntuu kamalalta. Sitten kun saa rakkautta ja hyväksyntää niin tajuaa, että eihän ne niin kamalia olekaan.

Toivosin vaan, ettei kenenkään tarvisi olla yksin.

Eikä minunkaan.

Enkä olekaan.

Lisää vaan niitä kohtaamisia, niin eiköhän tästä selvitä taas. Oon valmis uuteen seikkailuun.

Ja niinkuin eräs janne sanoi; pidetään toisistamme huolta.

On ne miehetkin joskus viisaita.