Sutsurellaa Pariisissa

Ystäväni pyysi minua kirjoittamaan siitä, miten itse koen rakkauden Pariisissa.

En ole kokenut sitä, paitsi itse kaupunkia ja sen ihmisiä kohtaan. En romanttisessa mielessä.

Mutta olen kokenut ”sutsurellaa” Pariisissa, niinkuin Jorma Uotinen sanoisi.

Matkustin keväällä Pariisiin ystävieni kanssa. Suomessa oli vielä lunta, mutta Pariisissa magnoliat kukkivat.

Ullakkohuoneisto Montmartren kukkulalla, shamppanjaa aurinkoisella terassilla, poskisuudelmia… rakastan Pariisia! Ja luulen, että se rakastaa minua.

Pariisissa kaikki on toisin. Viinin juominen, savukkeen polttaminen, ystävän tapaaminen… kaikki on jotenkin elegantimpaa ja aistikasta. Seksi ei ole seksiä, se on rakastelua. Valo on siellä erilaista, kaikki on kauniimpaa.

Suomessa asiat ovat raskaita ja vakavia. Pariisissa elämä on kevyttä. Minä olen Pariisissa kevyt. Ympäristö saa kuplimaan, heittäytymään ja hullaantumaan. Se saa tatuoimaan käsivarteen sanan ”Oui”. Siellä rakastuminen olisi helppoa.

Kuten kaupungissa asuva ystäväni sanoo: ”Pariisi tekee hyvää sielulle.”

Pariisilaiset miehet ovat tietysti ihania myös. Huomio tuntuu mukavalle. Valinnanvaraa on, jos vain uskaltaa.

Ja Pariisissa uskaltaa heittäytyä. Kun mukana on pari hyvää ystävää ja mieli kevyt kuin shampanjan kupla.

Heleijaa.