Tiikerin häntä

Olin viikonloppuna festareilla tunturissa.

Elämä on ollut viimeaikoina niin täyttä.

Tuntuu, kuin vauhti olisi kiihtymässä.

Asiat tapahtuvat nopeasti.

Tarvin tilaa. Tunturissa oli avaruutta ha happea. Kaupunki on tunkkainen ja ahdas.

Minun pitää raivata päätäni, luopua epäolennaisesta. Joudun kyllä luopumaan muustakin ja se surettaa. Kaikki me joudutaan.

Kuten supliikki ystäväni sanoi, olen nainen elämän oletetussa puolivälissä. Nyt ei ole enää aikaa tuhlata. Pitää tarttua tiikeriä hännästä ja hypätä tuntemattomaan.

Minä haluan löytää sen. Suuren rakkauden. Sisäisen viisauden.

Maailmassa on käsittämätöntä hulluutta. Taistelenko vai pakenen? Lamaannunko? En