Totuus kesästä ilman miehiä

Kesä ilman miehiä, ei todellakaan ollut kesä ilman miehiä.

Nyt voin sen tunnustaa, kun kesä on ohi.

Tapasin niin mukavia miehiä ja oli niin romanttista, että ei ikinä…

Kai se on niin, kuten eräs ystäväni jo kesän alussa sanoi: blogin nimi oli loitsu.

Ei minua haittaa, vaikka vähän tuli taas sydänsuruja. Minkäs teet kun on tämmönen toivoton romantikko ja kuten eräs toinen ystäväni sanoi, ihastuu vaikka katutolppaan. Hei vain kaikki katutolpat siellä.

Ei sille mitään voi. Tämmönen minä olen.

Ja kuitenkin ihan hyvin on kaikki asiat, vaikka välillä on suru puserossa. Tunteet menee laidasta laitaan. Ensin itkettää, kunnes taas naurattaa.

Viikonloppuna olin kipeä. Minua harmitti ihan kamalasti kun tuntui, että kaikki menee mönkään. En päässyt megabileisiin, enkä festareille. Mutta sitten, kuin ihmeen kaupalla pääsinkin loppuunmyydyille festareille. Ystäväni antoi minulle lipun ja vielä kyydin portille. Melkein jouduin lähtemään yöpaidassa, kun kaikki kävi niin nopeasti.

Mutta voi että oli mukavaa, kun pääsin Michael Bleun keikalle! Olen kuunnellut hänen musiikkia koko kesän ja tykkään siitä todella. Ja niin mukavaltakin hän vaikuttaa. Harmittaa vain kun en antanut propolistippoja hänelle, kun hänkin valitti flunssaa ja ne olivat minulla laukussa.

Semmonen oli kesän viimeinen viikonloppu. Nyt on syys ja ajanjakso uus.

To be continued….