Tylsyys on uusi musta

Ystäväni kertoi poistaneensa instagramin. Hänen haaveensa oli olla ilman instagramia koko kesä ja katsoa kuinka se vaikuttaa hänen mielenterveyteensä. Ollessaan Balilla hän oli saanut ajatuksen ja todisteen, että asiat tulevat hänelle vastaan ilman aplikaatioita. Elämä olisi hänen sanojensa mukaan siten ”taikamaisempaa”.

Innostuin asiasta ja poistin sen myös. Halusin poistaa turhat ärsykkeet ja keskittyä elämään tässä hetkessä, omaan elämään. Halusin elää ”taikamaisesti”. 

Aloin kiinnittää huomiota tylsyyden hetkiin. Ensin ne tuntuivat tuskastuttavilta, mutta vähitellen aloin nauttia niistä. Aika ikäänkuin hidastui. Huomasin että tylsien hetkien jälkeen sain ideoita ja luovuus alkoi pulputa. Opin nauttimaan olemisesta ja luottamaan elämän rytmiin. Elämästä todella tuli taikamaisempaa.

Iltaisin kävin lähipuistossa kävelyllä, en lenkillä vaan kävelyllä. Maleksin puistossa, istuin välillä penkillä, kuuntelin lintuja, katselin ihmisiä ja vain olin. Opettelin olemaan. Ilman levottomuutta. Ilman suunnittelmia. Tämä on luottamusharjoitus.

Mitä sanottavaa minulla on tylsyydestä? Se on ihanaa. Se on ylellisyysttä. Se on portti luovuuteen. Rakastan tylsyyttä.