Kesällä 2014 myin mansikoita Oulun Kaakkurin Citymarketin edessä. Kuljin seitsemän kilometrin matkan aina pyörällä ja kuuntelin musiikkia. Sinä kesänä sain vatsataudin liiallisesta mansikoiden syömisestä, opin puhumaan Oulun murretta kesätyöni johdosta ja tein ”lomamatkan” Helsinkiin balettikurssille.  

Tuo kesä muistui mieleeni tällä viikolla, kun soitin spotifysta soittolistaa ”kesämuistosi”. Kuunnellessani Idän Ihmeiden ”huoleton sydän” biisiä, hymy tuli huulille. Ihan kuin olisin ollut pyöräilemässä Oulun Kaukovainion hiekkatietä pitkin. Erityisesti alkoi huvittaa tajutessani, että tämä biisi sopii hyvin kuvaamaan myös tämän kesän fiiliksiä.

Huoleton sydän

 

Liikkuuko viisarit lainkaan?

Ja kello seinältä nauraen tuijottaa eikä aika kulu.

Maailma on arkinen aavikko

ja viime keitaasta on liian monta mailia jo.

Minun on jano.

 

Ja juuri silloin kun vähiten kiinnostaa, joku huutaa

Woo-o-o-o.

 

Olla iloinen mieli ja huoleton sydän.

Woo-oo-oo-o-o-o-o

Uskoa sokeasti rakkauteen.

Woo-oo-oo-o-o-o-o.

Seistä epäröimättä puolella hyvän.

Woo-oo-oo-o-o-o-o.

Minne vain sinä tahdot, minä meen.

 

Riittääkö jokapäiväinen leipä?

Ainakin minusta tuntuu, että voimani uupuu

ja muruja nuolen.

Kauanko kestää nälkävuodet?

Ne vain jatkuu ja jatkuu ja peittää elämän kauniit puolet

jättäen jäljelle kuoret.

 

Olen minäkin kai ollut sellainen, joka huutaa:

Woo-o-o-o.

 

Olla iloinen mieli…

 

Unohtuu,

haalistuu.

Se ilo jonka sain joskus eikä ole niin helppoa.

Antaa.

Joka päivä kantaa.

Silti kovasti tahtoisin uudestaan oppia.

Woo-o-o-o.

 

Tahdon olla se ääni joka huutaa:

Woo-o-o-o.

 

Olla iloinen mieli ja huoleton sydän.

Woo-oo-oo-o-o-o-o

Uskoa sokeasti rakkauteen.

Woo-oo-oo-o-o-o-o.

Seistä epäröimättä puolella hyvän.

Woo-oo-oo-o-o-o-o.

Viedä lohdutusta kaipaukseen.

Woo-oo-oo-o-o-o-o.

Kuulla Luojan ääni ja Hänelle laulaa.

Woo-oo-oo-o-o-o-o.

Minne vain sinä tahdot, minä meen.

Kesä alkaa olla kalenterin mukaan lopuillaan, joten ajattelin päättää myös tämän blogin kirjoittamisen tältä erää. Täytyy vähän haudutella, että mitä seuraavaksi tämän blogin jälkeen. Joitakin suunnitelmia on jo kylläkin hautumassa. Tähän loppuun jaan vielä muutaman kuvan tältä kesältä, jotka eivät välttämättä ole niin edustuksellisia. Niistä kuitenkin välittyy ehkä se iloinen mieli ja huoleton sydän, mikä on kulkenut lähes koko kesän matkassa. 

Toivottavasti sinunkin kesään on kuulunut ainakin jossain määrin iloista mieltä ja huolettomuutta. Pidetäänhän niistä kiinni, vaikka lehdet alkaa tippumaan ja syystuuli puhaltaa uusia kujeita?

Kiitos, jos olet lukenut juttujani kesältä. Uniikkia syksyä sulle! <3 

– Jutta