Aamupalasta ja ihmisistä

Monet kaveripiiristäni tietävät, että olen aamupalaihminen. Jos lähden ulos syömään, lähden mieluiten aamupalalle tai brunssille. Aamiainen on melkein aina mielessäni ensimmäisenä herätessäni. Se on melkein aina samanlainen ja aina yhtä hyvää. Kaurapuuro isoista kaurahiutaleista, joukossa taatelia ja mausteena kanelia, kardemummaa ja suolaa. Päälle pilkottua omenaa ja banaania sekä paahdettua maapähkinää. Iso kuppi kahvia ja lasi vettä.  

Eilen aamupalarutiineihin tuli kiva muutos, sillä suuntasin Pauliinan luo aamupalalle. Tein edellisenä iltana valmiiksi bataattirieskoja, joiden päälle asettelimme aamulla perushöysteet eli voita, juustoa, kurkkua ja tomaattia. Lisäksi Pauliina teki meille smoothiebowlit, joissa taisi olla omenaa, banaania, raparperia, jukurttia, kanelia ja inkivääriä ja päällä mustikkaa, hasselpähkinää, banaania ja kookoshiutaleita. Lisäksi nautimme vesimeloniviipaleita, sitruunavettä ja kahvia. Aamupalahetket toisen aamupalaihmisen kanssa ovat parhaita aamun aloituksia.

Aamupalan äärellä pohdimme Pauliinan kanssa sitä millaisia suomalaiset ovat sosiaalisissa tilanteissa. Mietittiin, että on hyvin epätavallista alkaa jutella vaikkapa julkisessa kulkuneuvossa ventovieraan kanssa ilman hyvää syytä. Jos joku kuitenkin jotain kysäisee syystä tai toisesta, olemme yleisesti ottaen ystävällisiä ja ryhdymme keskusteluun mukaan. Joskus näkee myös erittäin puheliaita suomalaisia, mutta kukaan ei koskaan aloita juttelua ilman juuri sitä ”hyvää syytä”. Mieluummin katsellaan ikkunasta ulos tai puhelimen screeniä.

Olen itse juuri tuollainen. Eikä mielestäni kysymys ole hyvästä tai huonosta tavasta vaan luonnollisesti Suomessa vallitsevasta kulttuurista. Anteeksi yleistäminen. Jäin kuitenkin miettimään enemmän sitä, kuinka mielellään myös itse juttelen tuntemattomien ihmisten kanssa. Jos joku vain aloittaa keskustelun. Monesti esimerkiksi sporassa näkee hyvin erilaisia ihmisiä ja tekisi mieli tietää keitä he ovat ja kysyä mitä kuuluu. Minä ainakin olen utelias ja kiinnostunut ymmärtämään enemmän millaisista ihmisistä yhteiskuntamme koostuu. Useimpien tarinat ovat yleensä hyvin mielenkiintoisia.

Katseen vangitseva katumaalaus Vallilassa

Kesällä on ollut piristävää nähdä tanssitunneilla uusia kasvoja ja persoonia, sillä olen käynyt vähän eri tunneilla kuin keväällä. Tanssitunnille menen ensisijaisesti kehittämään omia tanssitaitoja ja nauttimaan tanssista, mutta pidän myös tanssin yhteisöllisestä fiiliksestä. Ei tarvitse pakertaa tangon vieressä yksin. Olen aina fiiliksissä siitä, kun saa myös tutustua vähän paremmin johonkin uuteen ihmiseen, vaikkapa lämmitellessä tanssitunnille. Joskus ihan huomaamatta saattaa saada uutta näkökulmaa tai vinkkiä johonkin omaan asiaan tai puolestaan voi olla itse boostaamassa toista.  Monesti yllättävät keskustelutilanteet ovat myös parhaita ja jäävät vaikuttamaan positiivisesti mieleen pitemmäksikin aikaa.

Iloa ja avoimuutta juhannusviikonloppuun sulle!

– Jutta