Älä pelkää, kun jokin muuttuu
Siis älä pelkää kun jokin muuttuu: matkaan jo lähde, tässä on tie.
Jumala antaa sen mitä puuttuu. Lävitse kaiken Hän sinut vie.
Huhhei, näin se taitaa mennä. Heinäkuu on jo yli puolenvälin ja syksy häämöttää pikkuhiljaa. Syksy ja uudet kuviot. Ensimmäinen konkreettinen muutos tapahtuu elämässäni jo tällä viikolla, kun aloitan uuden työn. Tämä työpaikka avautui luontaisesti, olisinpa vain luottanut asioiden järjestymiseen viime toukokuussa työpaniikissa. Elokuussa puolestaan alkavat tanssinopetustyöt ja tuntuu hassulta olla virallisesti alan ammattilaisena töissä. Lisäksi muutto uuteen ja ihanaan kotiin olisi tulossa lähiaikoina. Kodista ei kyllä ole vielä tietoa, mutta luotan siihen, että jossain se kaunis koti odottaa.
Usein sanotaan, että asiat aukeavat ajallaan. Minusta tuntuu, että elämän haasteellisimpia asioita on luottaa oikeasti tähän ajallaan aukeamiseen. Haluaisin niin kovasti tietää ja päättää etukäteen mille raiteille nykyiset asiat menevät ja miltä tulevaisuus näyttää. Tyypillistä on myös pitää kiinni korteista, jotka käsissä ovat nyt ja taktikoida elämänpeliä näiden korttien varassa. Mitä jos vain heittäisi kortit pöytään ja nostaisi pakasta uudet?
Tämä kesä on todella ollut tähän asti hienoa latautumisen aikaa. On tuntunut hyvältä viettää kesälomalaisen elämää Helsingissä ja tuntea, kuinka samalla jotain uutta rakentuu kaikessa rauhassa. Kesä on ollut myös harjoittelemisen aikaa. Olen opetellut heittämään joitakin kortteja pois ja nostamaan uusia tilalle. Luottaen juuri siihen, että kaikki järjestyy ja asiat aukeavat ajallaan. Kuinka paljon paremmalta elämä maistuukaan, kun saa enemmän ja enemmän kiinni siitä, että ei pelaa elämää omien korttien ja peliratkaisujen varassa.
Muistan, kuinka kevättalvella haaveilin sisäisestä rauhasta ja pilkkeestä silmäkulmasta. Sitä ei silloin paljoa ollut. Olen älyttömän kiitollinen, että tämän kesän aikana olen kokenut enemmän iloa kuin koskaan aiemmin. Olen saanut tehdä jonkin verran kivoja kesäjuttuja, mutta kyse ei oikeastaan ole ollut mistään jutuista. Paljon aikaa on kulunut nimittäin myös yksinolemiseen. Olen istunut rannalla, kävellyt Helsingin katuja ja paikkoja läpi, kokkaillut uusia reseptejä, lukenut, kirjoittanut… Tärkeintä on se, mitä on sisällä. Onko siellä rauhaa vai myrskyä, varmuutta vai epävarmuutta?
Tuntuu, että hiljalleen alan olla valmis kääntämään uusia sivuja elämässä. Toiveeni on, että tulevien muutoksien keskellä osaisin ja muistaisin kantaa mukanani sitä, mitä tämä kesä on minulle opettanut.
– Jutta