Tänään alkaa virallinen ensimmäinen kesälomaviikko. Viime viikolla pidin viimeiset tanssitunnit. Oikeastaan minulla on ollut jo koko toukokuu leppoista, myös arkipäivisin. Aamuisin olen käynyt balettitunnilla, mutta muutoin päivän suunnitelmat ovat olleet melko rentoja.

Reilu viikko sitten kävin katsomassa Kansallisoopperassa nykytanssipläjäyksen ”Voima”. Viime syksyn Budapestin vaihto-opiskelujakson jälkeen en ole juuri käynyt katsomassa mitään tanssiesityksiä, joten tuntui jopa juhlavalta laittaa parempaa päälle ja istahtaa Oopperan permannolle. Esitys koostui neljän eri koreografin nykytanssiteoksesta. Voisin kirjoittaa tästä kokonaisen blogipostauksen, mutta ajattelin kertoa yhdestä esityksen aiheuttamasta havainnosta itsessäni. En nimittäin juuri innostunut tai inspiroitunut esityksestä.

Olen henkilö, joka innostuu melkein kaikesta mikä vain liippaa vähääkään omaa elämäntyyliä. Se voi liittyä ruokaan, vaatteisiin, kahviin, tyyliin, sisutukseen…Oikeastaan mihin tahansa. Mutta huomaan, että tanssi ei enää ihan samalla tavalla innosta. Ei ole uutuuden viehätystä. Sen sijaan tanssiin liittyvä innostus vakuuttaa minua siitä, että se on osa minua, jo olemassa oleva tarve. Koen, että minun ei tarvitse innostua siitä enää uudelleen ja uudelleen. Erilaiset esitykset ja taitavat tanssijat muistuttavat minua siitä, mitä kohti haluan edetä myös omassa elämässä ja minkä eteen haluan tehdä töitä.

Tämän kevään aikana olen miettinyt enemmän kuin koskaan, mitä haluan oikeasti tehdä elämässäni. Pitäisikö alkaa vloggaajaksi tai bloggaajksi. Tai vaikka baristaksi johonkin ihanaan kahvilaan. Mitä jos lähtisi opiskelemaan jotain muotiin ja vaatteisiin liittyvä. Valokuvaus olisi myös mahtavaa. Kaikki edellä mainitut esimerkit kiinnostavat minua ihan oikeasti kovasti. Mutta hetken innostuksen ja haaveilujen jälkeen palaan aina kuuntelemaan samaa hiljaista ääntä sisälläni. Ei, haluan tanssia. On olemassa ero harrastuksella ja työllä. 

Tänä kesänä tulen käymään ahkerasti tanssitunneilla. Arki-iltaisin joko baletti- tai nykytanssitunnilla. Vaikka takana on tanssintäyteinen vuosi, olen erittäin motivoitunut treenaamaan myös kesällä. Koen, että voin paremmin keskittyä tanssitunteihin, kun ohessa ei tarvitse tehdä koulu- tai työjuttuja. Suunnitelmissani on kuitenkin myös lomailla hieman tanssista loppukesästä, koska kehitys ja kasvu tapahtuvat lopulta levossa. Tärkeä muistutus muuten jokaiselle tanssijalle.  Ihanaa viikkoa just sinulle!

– Jutta