Puurohullu

puuro.jpg

Jos joku on seurannut instagram tarinoitani, on ehkä huomannut, että syön paljon puuroa. Joskus olen vakaasti päättänyt, että en koskaan laita instagramiin puuro-kuvia, sillä voiko olla tylsempää kuvan aihetta? Rakkauteni puuroja kohtaan on kuitenkin edennyt uusiin korkeuksiin ja nykyään puuro(kuvat) on minulle jo <3

Puuro inspiroi. Makumaailmaa ja olomuotoa voi vaihdella omien mieltymyksien mukaan, vaikka usein jään koukkuun tiettyihin yhdistelmiin. Esimerkiksi yksinkertainen omena-banaani-yhdistelmä on ollut suosikki jo pitkään. Myös puuroannoksien koristeluun jää koukkuun. Minusta on kivempaa ja sen myötä maistuvampaa syödä kauniilta näyttävää annosta. Siispä haluan jakaa muutaman suosikki puuroreseptini.

Kaurapuuro on tärkeää keittää isoista hiutaleista ja haudutella rauhassa. Kun oppii keittämään puuron ”oikein”, ei halua enää syödä pikakaurapuuroa tai valmispussipuuroja. Isojen hiutaleiden ja hauduttamisen ansiosta koostumus on pehmeämpi ja ”kermaisempi”. Taateleista puolestaan tulee puuroon sopivasti makeutta, jota mausteet ja suola tukevat herkullisesti. Jos haluaa tehdä kaurapuurosta vielä herkumpaa ja tuhdimpaa, voi kypsennyksen loppuvaiheessa laittaa sekaan puolikkaan pilkotun banaanin ja lorauksen maitoa.

1dl isoja kaurahiutaleita

3 dl vettä

4 taatelia

½ omena

ripaus kanelia ja kardemummaa

suolaa

Päälle:

puolikas banaani

puolikas omena

Kourallinen paahdettuja maapähkinöitä

 

Mittaa kattilaan hiutaleet, taatelit pilkottuna ja vesi. Keittele miedolla lämmöllä noin puoliväliin asti puuron keittoajasta (5-10 min). Lisää joukkoon pilkottu puolikas omena, kardemumma ja kaneli ja hauduttele kypsäksi. Puuroa ei kannata sekoittaa kypsennyksen aikana liikaa, vain sen verran, ettei se pala pohjaan. Kaada valmis puuro kulhoon ja koristele banaanilla, omenalla ja maapähkinöillä.

kaurapuuro.png

Tuorepuuro on ollut luottoiltapalani jo piiiiitkään. Jotain kuitenkin tapahtui kesäkuussa, sillä tuorepuuro syrjäytti keitetyn kaurapuuron aamupalanani. Ehkä se on se Suomen kesän kuumuus, joka suorastaan pakottaa syömään puuron kylmänä? 😀  

Versio 1. (Terveellisempi ja koostumukselta paksumpi)

1 dl rahkaa

½ banaani

2 tl chia siemeniä

ripaus suolaa ja kanelia

¾ dl kaurahiutaleita

2 dl soijamaitoa

Versio 2. (Herkumpi ja koostumukselta pehmeämpi)

4 rkl kookosjukurttia (itse tehtyä)

½ banaani

2 tl chia siemeniä

ripaus suolaa ja kanelia

¾ dl kaurahiutaleita

2 dl kevytmaitoa

Päälle:

Esimerkiksi marjoja, banaania, kookoshiutaleita ja granolaa

 

Soseuta puolikas banaani ja sekoita rahkan/kookosjukurtin joukkoon. Lisää chia siemenet, kaneli sekä suola ja sekoita tasaiseksi. Lisää kaurahiutaleet ja soijamaito/kevytmaito. Sekoita kunnolla ja siirrä jääkaappiin. Puuron on hyvä olla jääkaapissa yönyli. Tekeytymisen jälkeen voit lisätä puuron vielä hieman (soija)maitoa, jos puuro on liian paksua. Koristele puuro haluamillasi täytteillä.

tuorepuuro.png

Paistettu puuro eli baked oatmeal kuvastaa minulle kotoisuutta ja hyvää mieltä. Viime syksyn Budapestin vaihto-opiskelun aikaan olin mukana tyttöporukassa, jossa tätä puuroa tehtiin illanistujaisissa. Syksyiset illat, ystävät, tee ja puuropiirakka = <3

1 banaani

3 tl chiasiemeniä

1 dl vettä

3,5 dl kaurahiutaleita

1 tl kanelia

1 tl kardemummaa

1 tl leivinjauhetta

ripaus suolaa

3,5 dl marjoja

2,5 dl kevytmaitoa

 

Soseuta banaani, sekoita joukkoon chiasiemenet ja vesi. Siirrä syrjään tekeytymään. Sekoita isossa kulhossa kaurahiutaleet, mausteet ja leivinjauhe. Lisää joukkoon marjat, maito sekä banaani-chia-seos. Sekoita tasaiseksi ja kaada voideltuun piirakkavuokaan. Paista 200 asteisessa uunissa 30-40 minuuttia. Maistuu sekä lämpimänä että jääkaappikylmänä. Erityisen hyvää yhdessä kreikkalaisen jukurtin ja mansikoiden kanssa. 

paistettu_puuro.png

Toivottavasti joku inspiroituu kokeilemaan näitä reseptejä. Puurolle kaverit!

 

– Jutta

Koti Ruoka ja juoma

Parasta ikinä?

Odotin koko viime viikon viikonloppua, joka osoittautuikin oikein kesäiseksi ja kivaksi. Lauantaiaamuna lähdin Vapiksen kesäjuhlille Tampereelle. Taisi olla neljäs kesä putkeen, kun siellä vietän heinäkuun ensimmäisen päivän. Tällä kerralla erityisen tärkeää minulle oli pitkästä aikaa nähdä Oulun kavereita, sillä siitä on jo melkein vuosi, kun muutin sieltä pois. Päivä Tampereella meni niin nopeasti, että päädyin tulemaan vasta yöjunalla takaisin Helsinkiin. Suoraan sanottuna matka olisi mennyt vähän kivuttomammin, jos olisin lähtenyt aikaisemmalla junalla. Junassa jouduin vaihtamaan paikkaa, koska pelkäsin, että vieressäni juovuksissa oleva mies kaatuu päälleni ja bussissa puolestaan takana oleva alkoi oksentaa. Voittajafiilis oli korkealla, kun pääsin vihdoin ja viimein puoli neljän aikaa yöllä kotiin. Mutta hei, edes kerran kesässä minäkin jaksan valvoa.

Sunnuntaina puolestaan lähdin käymään ekstempore Allas Sea pool:lla ohjatulla joogatunnilla. Joogaopettaja muistutteli koko tunnin ajan, että tärkeintä harjoituksessa on nauttiminen ja niin tein. Rauhallinen kehon availu auringonpaisteessa on jotain, mistä voi tulla vain ihan superhyvä olo. Illalla lähdin Suhelle, mikä on ollut jokaisen sunnuntai-iltani kohokohta muutenkin koko vuoden ajan. Ihan illalla lähdin vielä kuvailemaan Helsingin kaunista auringonlaskua. 2.7.2017 aurinko laski Helsingissä kello 22:46.

Välillä elämässä on hetkiä, joita tekee mieli (yli)hypettää. Erityisesti sosiaalinen media mielestäni painostaa jonkinlaiseen hypetyskulttuuriin ja kivojen hetkien ikuistamiseen epärealistisilla kuvilla ja mahtipontisilla kuvateksteillä. Siinä ei mielestäni ole mitään väärää, se vain nyt sattuu olemaan ajankohtainen ilmiö. Teen sitä jossain määrin itsekin. Mutta myönnän joskus lannistuvani, kun selaan instagramia, katson youtube videoita tai roikun muuten vain somessa. Mietin, kuinka tylsää oma elämäni on, kun niin monet muut ihmiset menestyvät paremmin, ovat paremman näköisiä ja energisempiä, heillä näyttää olevan hyvä tuuri ja hyvät geenit. Uskon, että joku muukin saattaa kokea samantapaista.

Olen lukenut useampia some-julkkisten kirjoituksia ja katsonut videoita, joissa he kertovat kuinka helppo on luoda some kulissia ympärille. Voin hyvin uskoa… 

Tänä aamuna lähden seitsemältä Eiran puistoon joogaamaan, jonka jälkeen nautin mukaan pakatun aamupalan rannalla auringonpaisteessa. Käveleskelen rauhassa Kaivaria pitkin luontokuvia räpsien ja suuntaan kaupungille. Käyn vähän shoppailemessa Stockmannin urheiluosastolla, haen lounaspatongin matkaan ja menen kotiin suunnittelemaan tanssitunteja oppilailleni. Illalla suuntaan vielä nykytanssitunnille. Mihinkään ei ole kiire, aurinko paistaa, olen lomalla, saan tehdä mitä haluan. Kuulostaa varmaan ihan kivalta? Minusta ainakin. Mutta ajatukseni ovat täyttäneet huoli tulevasta, yksinäinen olo ja luomisen tuska. Olen pohtinut viimepäivät sitä, mikä tulee ensin: kivojen juttujen tekemisestä aiheutuva mielihyvä, hienon some-illuusion luominen vai yksinkertaisesti sisäinen rauha ja onni oman elämän olosuhteissa.

Silmieni eteen osui tänään (facebook:ssa :D) seuraava kirjoitus. Hauska sattuma, kun olen itse juuri pohtinut näitä asioita. Ihan kuin kirjoittaja olisi kirjoittanut ajatuksiani ylös. Suosittelen lukemaan:

http://joonasmiettinen.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/239544-internetista-sairastuneet

Täytyy vielä mainita, että on somessa paljon hyvää. Muun muassa jotkut ihmiset osaavat ihmeellisellä tavalla rohkaista ja inspiroida muita ollen samalla ihailtavia. Paljon löytyy myös henkilöitä, jotka ovat ihailtavia, mutta lannistavat täydellisyydellään/kulisseillaan tavista. Itse voisin luetella monta ihmistä somen kautta, jotka ovat inspiroineet ja rohkaisseet minua omalla instagram/youtube tilillään. Random poiminnalla sanon, että kiitos Mikko Harju, Laurarosilla ja Valeria Lipovetsky. Taivas ei oo rajana, uskotaan omiin unelmiin ja ollaan rohkeasti omia itsejämme 😀 

 

– Jutta

Suhteet Oma elämä Mieli Syvällistä