Minulle on aina ollut tärkeää pyrkiä vapauteen, olla vapaa. Aloin pohtimaan mitä se minulle oikeasti tarkoittaa ja kirjoitin ajatukseni vapaudesta ylös. Tärkeimpänä mieleeni nousivat seuraavat asiat.

Todellinen vapaus ei ole riippuvainen olosuhteista. Se on sisäinen tila, jota kukaan muu ihminen ei voi ottaa pois.

Vapaudessa ei ole pelkoa.

Vapaana voi olla täysin oma itsensä.

Täytyy kokea olevansa rakastettu ja arvostettu, että voi olla vapaa.

Vapautta ei voi ansaita suorituksilla.

Vapaus vaatii paljon rohkeutta.

Vapaus on päivittäinen valinta.

Vapaus vaatii rehellisyyttä itseä kohtaan.

Vapaus on hyväksi itselle ja ympäristölle.

Mitä tekisin, jos olisin vapaa? Mitä sinä tekisit? Mikä meitä estää olemasta vapaita?

Olen huomannut, että isoin vapauden varjostaja on minä itse. Monesti jopa hyvältä tuntuvat ajatukset ja määritelmät itsestä muuttuvat kahleiksi joista on vaikea päästä irti. Jos luulee tuntevansa ja tietävänsä itsensä 100 %, on jo luonut omalle vapaudelleen rajat. Uskon, että joskus pitää uskaltaa päästää irti oman elämänsä kontrolloinnista, jotta voi löytää jotakin suurempaa, parempaa ja kestävämpää. Itse en ole kovin hyvä irti päästämisessä, mutta voin sanoa, että olen kehittynyt ja haluan kehittyä lisää. Vaikka vapaus ei ensisijaisesti ole kiinni olosuhteista, on tärkeää tietoisesti pyrkiä ympäristöön, joka tukee omaa ”vapauskasvua”. Monet ympärilläni olevat ihmiset tietämättään (ja osa varmaan tiedostaen :D) kannustavat minua omalla elämän esimerkillään menemään eteenpäin vapaudessa.   

– Jutta