Kunnon kesäloma-aamu. Ihana herätä, kun aurinko paistaa ikkunasta sisään. Rauhalliset aamukahvit ja aamujoogat. Aurinko houkuttelee minut ulos aamukävelylle rantaan. Ilmassa ihana kesäkuun tuoksu, niin raikasta edellispäivän sateen jäljiltä. Ei ole tarvetta kuunnella musiikkia, sillä aaltojen liplatus, lintujen laulu ja tuulen havina ovat parempaa. Todella rauhoittavaa. Tämmöisinä hetkinä ajatukset lähtevät lentoon.

Tämän viikon perjantaina on Oamk:n valmistujaisjuhlat ja todistuksessani lukee Jutta Salmela, tanssinopettaja AMK. Minun on ollut jotenkin aina vaikea käsittää erilaisten etappien merkitystä elämässäni. Välillä tuntuu, että kaikki elämäntapahtumat ovat sulautuneet jatkumoksi ja olen tunnollisesti pysynyt kyydissä. Kun yksi asia on loppunut, niin toinen on jatkunut. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen todella pysähtynyt todellisuuden eteen. Neljän vuoden intensiivinen opiskelu on nyt päättynyt ja olen saanut ammatin.  En oikeastaan tiedä mitä on edessäpäin, mutta tällä hetkellä se tuntuu hyvältä. Vapauttavalta.

Tanssinopettajan tulee olla psykologi, lastentarhaopettaja, taitava tanssija, esimerkillinen roolimalli, asiakaspalvelun ammattilainen, johtaja, fysioterapeutti, persoonallinen taitelija ja itsevarma oma itsensä. Painopiste on ehkä kuitenkin kahdessa viimeisessä sanassa. Mutta oikeasti, välillä tämän kevään työharjoittelun ja työelämäkokemuksen myötä olen kokenut, että minun tulisi olla edes hitusen noita kaikkia.

Neljän vuoden aikana olen oppinut hurjasti asioita. Tanssista, opettamisesta, elämästä ja eniten itsestäni. Kuitenkin minusta tuntuu, että saisin koulusta niin paljon enemmän vielä irti, jos voisin käydä nämä neljä vuotta uudestaan! Pääsin tanssinopettajakoulutukseen suoraan lukiosta, joten luonnollisesti lukiomainen koulunkäynti vaikutti ainakin alussa kaikkeen: suoritin ja suoriuduin, mutta en aina tiennyt mitä jäi käteen. Oli hukassa käsitys mitä on oikeasti kasvattava oppiminen ja oman motivaation merkitys. Voin sanoa, että ymmärrän siitä nyt vähän enemmän.

Koulu tarjosi minulle paljon. Niin paljon, että jälkeen päin ajateltuna on ihan luonnollista, että en saanut koppia kaikesta. On vaikeaa sanoa mitä olen oppinut eniten. Ehkä sitä joskus myöhemmin sitten ymmärtää. Mutta tällä hetkellä olen kiitollinen tanssitaidoista, ystävistä, huipuista kokemuksista ja turvallisesta kasvualustasta, jotka koulu on minulle tarjonnut.

Takaisin alkukappaleen tunnelmaan. Tätä postausta kirjoittaessa täytyi käydä välissä syömässä sisällä lounasta. Kasvispiirakkaa, salaattia ja hummusta. Sitten takaisin ulos auringonpaisteeseen, jotta perjantaina todistuksen voi hakea kesäisen päivettynyt tanssinopettaja. Details, details. Tärkeitä niin tanssissa kuin muussa elämässä. 

– Jutta