Rovaniemellä on mielestäni erittäin laadukas museotarjonta. Esittelen tässä kolme paikkaa, joissa kävin siellä ollessani.

Kulttuuritalo Korundi on nykyisessä täysin uusitussa ja laajennetussa muodossaan Rovaniemen suuri ylpeys. Tilat sijaitsevat vuonna 1933 valmistuneella postiautovarikolla. Talo on yksi harvoista Rovaniemellä Lapin sodasta säilyneistä rakennuksista. Viime kevään aikana siellä avattiin uudistetut tilat sekä Natura Forte näyttely. Jenny ja Antti Wihurin kokoelma esittelee laajasti suomalaista nykytaidetta 1940-luvulta tähän päivään. Natura Forte on mielestäni hämmästyttävän vaikuttava ja monipuolinen kokonaisuus, ja sieltä löytyi upeita yksittäisiä teoksia. Vietin useamman tunnin kierrellen näyttelyä ja koin monta tunnekuohua. Vierailin Korundissa päivä Norjan joukkosurman jälkeen. Etenkin näyttelyn huone Kursk – Menetyksiä –  Losses vaikutti minuun vahvasti. Teokset kuvaavat suuria menetyksiä, sitä kuinka suuret onnettomuudet aiheuttavat kollektiivisen surun, kun puolestaan pienet menetykset ovat henkilökohtaisia. Näyttelyn ehkä vaikuttavin ja selkäpiitä karmivin teos oli Markuks Copperin Kursk. Lapsille sitä ei suositella. 

Rovaniemeltä löytyy myös toinen uutuus, Tiedekeskus Pilke, joka kertoo pohjoisten metsien kestävästä käytöstä kaikilla aisteilla. Nimi viittaa sekä puusta saatavaan pilkkeeseen että asenteesta, jolla näyttelyyn kannattaa tulla – pilke silmäkulmassa. Tämä interaktiivinen näyttely hurmasi minut ja opin siellä paljon. Pilkkeessä pääsee muun muassa laulamaan puuaiheista karaokea, itse lurautin siellä Mörri-Möykyn, ja kokeilemaan kuinka melu ja metsän hiljaisuus vaikuttuvat sykkeeseen. Pilke-talossa sijaitsee Pelke tiedekeskuksen lisäksi Metsähallituksen toimitilat. Jo rakennus itsessään on kokemus. Se on tehty niin pitkälle puusta kuin vaan pystyy, ja tilat ovat aivan upeat. Pilke-talossa tuoksuu puulta ja ilma on ihanan raikasta.

Pilkkeen vieressä seisoo mielestäni Rovaniemen upein rakennus, Arktikum. Olin käynyt siellä viimeksi lähes pari vuosikymmentä sitten luokkaretkellä. Muistan olleeni aivan haltioituneena paikasta silloin. Tällä kertaa se ei sykähdyttänyt minua yhtä paljon. Se saattoi hyvinkin johtua siitä, että olin samana päivänä viettänyt lukuisia tunteja Korundissa sekä Pilkkeessä ja  nähnyt niin paljon. Arktikumista löytyy monta eri näyttelyä. Sinne kannattaa varata riittävästi aikaa, jos aikoo tehdä muutakin kuin vain ihastella hienoa rakennusta. Kaikkein eniten minua kiinnosti siellä luontokuvista koottu multivisio Under the Northern Lights, joka esitetään kolme kertaa päivässä: kello 11, 13 ja 15. Myös näyttely Muuttuva Arktis oli erittäin mielenkiintoinen ja sivistävä.

Rovaniemi on kansainvälisesti tunnettu Joulupukin kotikuntana, tai ainakin tähän imagoon Rovaniemellä tähdätään. Minäkin päätin kunnon turistin tavoin omistaa yhden päivän tutustuen joulumaailmaan, mutta tämä oli paha virhe. Ensimmäistä kertaa koko kuukauden reissulla minua ärsytti valitsemani vierailukohde. 
Ehkä näin ei olisi käynyt, jos olisin päässyt tutustumaanSanta Parkiin – niin sanottuun todelliseen Joulupukin maailmaan. Joulupukin puisto oli kuitenkin kiinni sunnuntaina. Suuntasin pettyneenä Joulupukin Pajakylään, jossa olen vieraillut ulkomaalaisten ystävieni kanssa aiemminkin, en ehkä koskaan kuitenkaan yhtä perusteellisesti kuin tällä kertaa. Mielestäni koko paikka on inhottavaromukauppojen saarreke. Kaikkien turistikauppojen keskeltä oli mielestäni vaikea paikantaa, mikä oli Joulupukin Pääposti tai mistä löytyi Joulupukin kammari, koska nämä paikat olivat niin tehokkaasti saarrettu erilaisilla krääsäputiikeilla. Kaiken päälle 17 euroa maksanut lohi ja perunamuussi -annos ei millään tapaa hivellyt makuhermojani, päinvastoin. Santa Park voi olla elämys, mutta suosittelen jättämään vierailun Joulupukin Pajakylään lyhyeksi.

Miten tekniikka toimii?

Kirjoitin tätä juttua Helsingissä, mokkulan yhteys katkeili välillä, mutta loppujen lopuksi sain sen toimimaan hyvin.