Rovaniemen Hotelli Pohjanhovi on meille lappilaisille maakunta-aarre. Se on historiallinen paikka, jonne tukkimiehet aikoinaan työrupeaman jälkeen menivät upottamaan kaikki rankalla työllä ansaitsemansa rahat. Paljon muutakin on noiden aikojen ja minun Pohjanhovi-vierailuni välillä ehtinyt tapahtua, mutta nyt historia sikseen. Pohjanhovi on yhä legenda, joka ei ole menettänyt hohtoaan. Väitän näin, vaikka en olekaan päässyt tukkimiesten kanssa samoihin tansseihin.
Sain majoittua Pohjanhovissa sviitissä. Se lysti luonnollisesti maksaa tavallista huonetta enemmän, mutta ei kuitenkaan mitään maltaita. Ensimmäisen kerran sitten Vaasan kohtasin jälleen vedenkeittimen, ja oi sitä jälleenkohtaamisen iloa. Huone ja hotelli olivat muutenkin ihanat, ja maisemat huoneen ikkunasta Ounasjoelle sopivat erinomaisesti yhteen sviitin tunnelman kanssa. Aamupalabuffet oli jälleen kerran maittava, ja erityisesti murovalikoima miellytti minua valtavasti.
Kävin kokeilemassa myös hotellin ravintolan illallista. Valitsin kesälistalta grillattua tonnikalaa kesäsalaatin kera. Tämä annos ei ikävä kyllä ollut hurjan herkullinen. Epäilen, että varmempaa olisikin pysytellä paikallisissa herkuissa.
Jälkeenpäin minua jäi vähän harmittamaan, ettei minusta löytynyt tarpeeksi paukkuja lähteä testaamaan Pohjanhovin yökerhoa. Ehkä sieltä ei kuitenkaan olisi enää löytynyt tanssivia tukkimiehiä.
Miten tekniikka toimii?
Kirjoitin tätä juttua matkalla Helsinkiin ja mokkula toimi hyvin lähes koko matkan. Sain ladattua kuvatkin, vaikka olin liikkuvassa autossa.
