Miksi miesten pitäisi ottaa enemmän vastuuta seksismistä

Kun ihminen puuttuu epäasialliseen käytökseen tai puhetapaan, nimitetään häntä nykyisin usein loukkaantujaksi. Sanavalinnan kautta pidetään yllä käsitystä esimerkiksi feministeistä herkkähipiäisinä valittajina, joiden kokema häirintä tai epäasiallinen kohtelu ei ole oikeastaan kovin tärkeää. Loukkaantumisen ohella kuulee usein puhuttavan myös ”puolestaloukkaantumisesta” tai ”sijaisloukkaantujista”. Tällä tarkoitetaan tilanteita, joissa syrjivään käytökseen puuttuu ihminen, joka ei kyseistä syrjinnän muotoa henkilökohtaisesti koe. Malliesimerkki on valkoisen ihmisen puuttuminen rasistiseen kielenkäyttöön keskustelussa, jonka osallisina ei ole rodullistettuja ihmisiä. On selvää, mihin puolestaloukkaantujaksi leimaamisella pyritään: hiljentämään ihmisiä, ketkä yrittävät puuttua epäasialliseen käytökseen. Näin solidaarisuudesta tehdään epähoukuttelevaa.

***

Pari viikkoa sitten minua ahdisteltiin baarissa. Mieskollega lähenteli minua ensin baaripöydän suojassa salaa seurueen kolmannelta osapuolelta työntämällä jalkojaan minua vasten ja tuijottaen minua röyhkeästi samalla kun itse yritin paeta hivuttautumalla nurkkaan. Kolmannen henkilön poistuessa baaritiskille lähentelijä käytti tilanteen hyväkseen, ottaen käyttöönsä suoremmat ja verbaaliset keinot. Lamaannuin. En osannut sanoa mitään ja poistuin baarista ahdistuneena, mumisten, että on jo aivan liian myöhä. Pelkäsin, että jokainen kadulla kohtaamani satunnainen mies on potentiaalinen ahdistelija.

Keskustelin tapahtuneesta myöhemmin useiden feminististen ihmisten kanssa, jotka tuntivat kyseisen tyypin. Kyse ei todellakaan ollut yksittäistapauksesta vaan toistuvasta käytöksestä, johon on yritetty puuttua toistuvasti, mutta tuloksetta. Erityisen hedelmällisen keskustelun kävin erään henkilön kanssa, joka totesi ongelmaksi sen, että häiritsijän miespuoliset ystävät eivät suostu puuttumaan tilanteeseen. Pitää katsos tukea kaveria. Broes before hoes ja sitä rataa.

Newsflash: miehet eivät suhtaudu naisiin ja meidän sanomisiimme samalla vakavuudella kuin he suhtautuvat miehiin. Tämän tietää jokainen eitä baarissa tuloksettomasti hokenut, joka saa kaipaamansa rauhan vasta siinä vaiheessa kun urhoollinen miespuolinen ystävä saapuu paikalle ja puuttuu tilanteeseen. Esimerkiksi tätä tarkoitetaan silloin, kun ihmisiä kehotetaan tunnistamaan omat etuoikeutensa. Tunnistustehtävän suorittamisen jälkeen olisi suotavaa, että etuoikeuksia omaava pyrkii käyttämään niitä eriarvoistavien rakenteiden ja käytäntöjen purkamiseen eikä oman asemansa pönkittämiseen. Ilman tätä etuoikeuksista puhuminen on silkkaa sanahelinää.

***

On toki olemassa tilanteita, joissa liittolaisena eli allynä toimiva tekee johtopäätöksiä kuulematta henkilöä, jota epäasiallinen käytös koskee. Nuorempana, kun vietin enemmän aikaa baareissa, koin sietämättömäksi miespuolisten kavereitteni yritykset ”auttaa” minua tekeytymällä poikaystäväkseni. Keino voi olla tehokas ja monien mielestä kelpo, mutta itse pidän sitä vastenmielisenä toimintana, joka ainoastaan ruokkii ajatusta, jonka mukaan naiset lähtökohtaisesti ovat miesten omaisuutta. Kaikesta huolimatta tämäkin oli parempi kuin silmien totaalinen ummistaminen tai siihen vetoaminen, että läppähän se vaan oli. Hyvät tarkoitusperät eivät aina hyvitä keinoja. Hyvien tarkoitusperien etu on kuitenkin siinä, että sellaiset omaava on todennäköisemmin halukas omaksumaan parempia keinoja tilanteisiin puuttumiseksi kuin henkilö, joka kokee, ettei asia hänelle kuulu.

Liittolaisena toimimisessa on toisin sanoen aina puolestapuhumisen riski. Mielestäni tuon riskin ottaminen on kuitenkin tärkempää kuin vastuun vältteleminen. Joskus epäonnistuu. Sen jälkeen voi yrittää uudelleen.

***

Liittolaisten ei ole aina mahdollista puuttua tilanteeseen sen ollessa päällä siksi, että he eivät välttämättä huomaa sitä. Minua baarissa ahdistellut ahdisteli minua tarkoituksella salaa, sillä hän tiesi, mitä oli tekemässä. Samalla tapaa uskon, että paljon ympärilläni tapahtuvasta rasismista ja transfobiasta on minulle, valkoiselle cisnaiselle, monella tavalla näkymätöntä. Tästä syystä olisi hyvin tärkeää, että ihmiset käyttäisivät aikaa toistensa kuuntelemiseen ja ottaisivat heidät (meidät) vakavasti. Tällöin saattaa nopeasti huomata, että asia tai käytäntö, jonka eriarvoinen kulttuurimme on pyrkinyt normalisoimaan onkin itse asiassa häirintää, ahdistelua, rasismia tai muuta sellaista, mihin jokaisella ihmisellä on velvollisuus puuttua.

Joidenkin mielestä tämä voi tuntua siltä, että joku yrittää keinuttaa venettä vähän liikaa. Silloin veneenkeinuttajat on kätevää nimetä turhasta valittajiksi, loukkaantujiksi. Epätoivoiset keinot näennäisen tyyneyden säilyttämiseksi ovat yleensä selvä osoitus siitä, ketkä ovat nykyisessä systeemissä voittajien puolella.

Kommentit (9)
  1. Seksuaalisen häirinnän kitkeminen vaatii alituista työtä – Historian Opiskelijain Liitto ry
    29.6.2019, 09:15

    […] kokemasta seksuaalisesta häirinnästä, mikä sai sanallisen muodon hänen blogissaan Kesken toukokuussa 2018. Taijan kirjoitus on hyvä esimerkki siitä, että seksuaalinen häirintä […]

  2. Mä en ihan täysin allekirjoita kaikkea mitä kirjoitat, koska olen myös sitä mieltä että mitä kauemmin naiset antavat enemmän ääntään miehille niin sitä kauemmin heillä myös on enemmän sananvaltaa. 

    Mä kannatan aina avoimuutta ja ainakaan tästä tekstistä ei tullut ilmi että olisit puhunut kyseisessä tilanteessa olevien henkilöiden kanssa asiasta. Toki se voi olla äärimmäisen hankalaa. 

    Olen itse miesvaltaisella alalla ja huomannut sen että kaiken edelle menee ryhmään kuuluminen ja näin ollen ahdistelusta tai epämiellyttävältä käytöksestä ääneen puhuminen on aiheuttanut myös muutosta muiden miesten käytöksessä kyseistä henkilöä kohtaan ja näin ollen käytös on vähentynyt. Ei asianosaisten kanssa puhumisella ei oikeastaan saavutettu mitään.

    Toki sitten jos on avoimesti tuonut asiansa ilmi kaikille asianosaisille ja siitä huolimatta touhu jatkuu niin sitten kyseenalaistan vahvasti seuraa.

    Mutta noi on ihan helvetin ikäviä tilanteita ja niistä pitäisi enemmän puhua ääneen. Musta on hienoa että kirjoitit tästä aiheesta, niin usein vaan mieluummin vaietaan 🙂

    1. Moikka! Kiitos kommentista. Mä en missään tapauksessa ole sitä mieltä, että naisten pitäisi antaa äänensä miehille. Kuten tuossa postauksessa kirjoitan, ajattelen, että miesten tulisi kantaa vastuunsa aiheeseen puuttumisista kuunnellen niitä ihmisiä, joihin häirintä pääasiassa kohdistuu, esimerkiksi naisia. Miehet ovat niitä, jotka seksistisestä kulttuurista eniten hyötyvät, joten siksi myös heidän on toimittava sen purkamiseksi.

      Musta on inhottavaa, että häirinnän kohteena olevaa syyllistetään siitä, miten hän toimi tai ei toiminut tilanteessa. Et varmasti tarkoittanut sanojasi näin, mutta se kuitenkin vähän kuulostaa siltä. Tilanteet ovat usein todella lamauttavia, pelottavia ja ahdistavia, eikä niissä usein osaa toimia kuten haluaisi. Itse pystyin puhumaan tilanteesta jälkikäteen henkilölle, mutta se ei ole kaikissa tapauksissa todellakaan itsestäänselvyys. Siksi olisi hyvä, että keskustelussa huomio kiinnittäisiin tekijään eikä häirinnän kohteeseen.

      Kiva kuulla, että sulla on kokemusta tilanteista, joissa asioista on voinut puhua ääneen ja että se on aiheuttanut muutosta. Se on selvä viesti siitä, että kehitystä tapahtuu. Seuraava askel olisikin sitten se, ettei tapahtuisi häirintää lainkaan. Mulla on enemmän kokemusta yhteiöistä, joissa näiden asioiden suhteen on saatu aikaan muutosta pitkällä aikavälillä, kun on aktiivisesti pyritty muuttamaan kulttuuria. Ja siksi mun mielestä tällaisten juttujen käsittely julkisesti onkin tärkeää: kyse ei ole yksittäistapauksista vaan laajemmasta kulttuurista, joka koskee meitä kaikkia. 

      1. Joo. En missään nimessä tarkoittanut kommenttiani syyllistävänä. Muistan itsekin miten paljon häpeän tunteita koin tapahtuneiden asioiden johdosta ja syyllisyyttä, vaikka nämä tunteethan pitäisi kuulua ehdottomasti sille vastapuolelle eikä ahdistelun uhrille. 

        Musta on äärimmäisen tärkeää että näistä asioista puhuttaisiin enemmän ääneen ja puhuttaisiin myös siitä mitä kaikkea tuntemuksia ne todella herättää. Tuntuu että moni miespuolinen ajattelee sen olevan ihan ok jos baarissa hinkataan itseään vasten toisen tahtoa toiseen. Harva mies varmastikaan osaa ajatella miten kuvottavaa tuntemuksia siitä oikeasti herää, tai jos ajattelee niin sitä huolestuttavampaa. 

        Ihanaa kevään alkua sinne ruudun toiselle puolelle! 🙂

        1. Jep, näinpä. Kiitos samoin sinne 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *