Miksi miesten pitäisi ottaa enemmän vastuuta seksismistä
Kun ihminen puuttuu epäasialliseen käytökseen tai puhetapaan, nimitetään häntä nykyisin usein loukkaantujaksi. Sanavalinnan kautta pidetään yllä käsitystä esimerkiksi feministeistä herkkähipiäisinä valittajina, joiden kokema häirintä tai epäasiallinen kohtelu ei ole oikeastaan kovin tärkeää. Loukkaantumisen ohella kuulee usein puhuttavan myös ”puolestaloukkaantumisesta” tai ”sijaisloukkaantujista”. Tällä tarkoitetaan tilanteita, joissa syrjivään käytökseen puuttuu ihminen, joka ei kyseistä syrjinnän muotoa henkilökohtaisesti koe. Malliesimerkki on valkoisen ihmisen puuttuminen rasistiseen kielenkäyttöön keskustelussa, jonka osallisina ei ole rodullistettuja ihmisiä. On selvää, mihin puolestaloukkaantujaksi leimaamisella pyritään: hiljentämään ihmisiä, ketkä yrittävät puuttua epäasialliseen käytökseen. Näin solidaarisuudesta tehdään epähoukuttelevaa.
***
Pari viikkoa sitten minua ahdisteltiin baarissa. Mieskollega lähenteli minua ensin baaripöydän suojassa salaa seurueen kolmannelta osapuolelta työntämällä jalkojaan minua vasten ja tuijottaen minua röyhkeästi samalla kun itse yritin paeta hivuttautumalla nurkkaan. Kolmannen henkilön poistuessa baaritiskille lähentelijä käytti tilanteen hyväkseen, ottaen käyttöönsä suoremmat ja verbaaliset keinot. Lamaannuin. En osannut sanoa mitään ja poistuin baarista ahdistuneena, mumisten, että on jo aivan liian myöhä. Pelkäsin, että jokainen kadulla kohtaamani satunnainen mies on potentiaalinen ahdistelija.
Keskustelin tapahtuneesta myöhemmin useiden feminististen ihmisten kanssa, jotka tuntivat kyseisen tyypin. Kyse ei todellakaan ollut yksittäistapauksesta vaan toistuvasta käytöksestä, johon on yritetty puuttua toistuvasti, mutta tuloksetta. Erityisen hedelmällisen keskustelun kävin erään henkilön kanssa, joka totesi ongelmaksi sen, että häiritsijän miespuoliset ystävät eivät suostu puuttumaan tilanteeseen. Pitää katsos tukea kaveria. Broes before hoes ja sitä rataa.
Newsflash: miehet eivät suhtaudu naisiin ja meidän sanomisiimme samalla vakavuudella kuin he suhtautuvat miehiin. Tämän tietää jokainen eitä baarissa tuloksettomasti hokenut, joka saa kaipaamansa rauhan vasta siinä vaiheessa kun urhoollinen miespuolinen ystävä saapuu paikalle ja puuttuu tilanteeseen. Esimerkiksi tätä tarkoitetaan silloin, kun ihmisiä kehotetaan tunnistamaan omat etuoikeutensa. Tunnistustehtävän suorittamisen jälkeen olisi suotavaa, että etuoikeuksia omaava pyrkii käyttämään niitä eriarvoistavien rakenteiden ja käytäntöjen purkamiseen eikä oman asemansa pönkittämiseen. Ilman tätä etuoikeuksista puhuminen on silkkaa sanahelinää.
***
On toki olemassa tilanteita, joissa liittolaisena eli allynä toimiva tekee johtopäätöksiä kuulematta henkilöä, jota epäasiallinen käytös koskee. Nuorempana, kun vietin enemmän aikaa baareissa, koin sietämättömäksi miespuolisten kavereitteni yritykset ”auttaa” minua tekeytymällä poikaystäväkseni. Keino voi olla tehokas ja monien mielestä kelpo, mutta itse pidän sitä vastenmielisenä toimintana, joka ainoastaan ruokkii ajatusta, jonka mukaan naiset lähtökohtaisesti ovat miesten omaisuutta. Kaikesta huolimatta tämäkin oli parempi kuin silmien totaalinen ummistaminen tai siihen vetoaminen, että läppähän se vaan oli. Hyvät tarkoitusperät eivät aina hyvitä keinoja. Hyvien tarkoitusperien etu on kuitenkin siinä, että sellaiset omaava on todennäköisemmin halukas omaksumaan parempia keinoja tilanteisiin puuttumiseksi kuin henkilö, joka kokee, ettei asia hänelle kuulu.
Liittolaisena toimimisessa on toisin sanoen aina puolestapuhumisen riski. Mielestäni tuon riskin ottaminen on kuitenkin tärkempää kuin vastuun vältteleminen. Joskus epäonnistuu. Sen jälkeen voi yrittää uudelleen.
***
Liittolaisten ei ole aina mahdollista puuttua tilanteeseen sen ollessa päällä siksi, että he eivät välttämättä huomaa sitä. Minua baarissa ahdistellut ahdisteli minua tarkoituksella salaa, sillä hän tiesi, mitä oli tekemässä. Samalla tapaa uskon, että paljon ympärilläni tapahtuvasta rasismista ja transfobiasta on minulle, valkoiselle cisnaiselle, monella tavalla näkymätöntä. Tästä syystä olisi hyvin tärkeää, että ihmiset käyttäisivät aikaa toistensa kuuntelemiseen ja ottaisivat heidät (meidät) vakavasti. Tällöin saattaa nopeasti huomata, että asia tai käytäntö, jonka eriarvoinen kulttuurimme on pyrkinyt normalisoimaan onkin itse asiassa häirintää, ahdistelua, rasismia tai muuta sellaista, mihin jokaisella ihmisellä on velvollisuus puuttua.
Joidenkin mielestä tämä voi tuntua siltä, että joku yrittää keinuttaa venettä vähän liikaa. Silloin veneenkeinuttajat on kätevää nimetä turhasta valittajiksi, loukkaantujiksi. Epätoivoiset keinot näennäisen tyyneyden säilyttämiseksi ovat yleensä selvä osoitus siitä, ketkä ovat nykyisessä systeemissä voittajien puolella.