Kesäloma – uhka vai mahdollisuus

Heräsin yöllä ihanaan havaintoon – kesäloma alkaa!

Ei tarvitse nousta herätyskellon pirinään. Aamiaisen ehtii nauttia rauhassa takapihalla, lintujen liverrystä kuunnellen. Voi vaan olla ja rentoutua – vai voiko?

Mieleeni tulee pitkä lista asioita joita haluaisin tehdä lomalla, sekä toinen lista mitä muut perheenjäsenet toivovat. Yhdistän listat ja yritän sovitella tekemisiä ja menoja neljän viikon lomapäiviin.
Muuten kaikki menee suht kohdilleen, mutta entä jos ilmat eivät suosi ja vettä tulee jokapäivä kaatamalla. Sitten ollaan taas neljän seinän sisällä, koettelemassa toistemme hermoja, kuten viimeiset 1,5 vuotta (etätyössä). Hermot menee jo pelkästä ajattelusta ja tekee mieli perua koko loma.

Mutta meistä itsestämmehän se on kiinni millainen lomasta tulee, säästä riippumatta.
Onneksi tykkäämme paljon samoista asioista ja olemme kaikki yhtä heittäytyviä sekä muutokseen sopeutuvia.Joten eiköhän tästä tule ihana, juuri meidän näköinen loma.

Eletään päivä kerralla, suunnittelematta ja suorittamatta liikoja🌞

 

Perhe Mieli Tapahtumat ja juhlat

Välitilinpäätös elämästä

Ajatus elämästä herätti minut yöllä.
Millaisen elämän olen elänyt tähän asti ja miten haluan elää loput elämästäni?

Olen elänyt tähän asti hyvän ”perusturvallisen” elämän. Minulla on ihana aviomies, jonka kanssa olemme olleet yhdessä teini-ikäisistä saakka. Meillä on kaksi täydellistä lasta, tyttö ja poika. Sekä kiltein ja suloisin kissa. Meillä on kiva koti ja työpaikat joissa viihdymme.
Ja kaiken tämän saavutin hyvissä ajoin ennen kuin täytin kolmekymmentä vuotta –
juuri niin kuin olin lapsesta saakka suunnitellut.

Silti tuntuu usein,  että jotain puuttuu. Varsinkin nyt, kun lapset ovat jo teinejä eivätkä tarvitse äitiä enää samalla tavoin kuin ennen, on tullut tietynlainen tyhjiö joka pitäisi täyttää. Viimeisen vuoden aikana, kun koko maailman on ollut koronan takia ”pysähdyksissä”, on tullut ajateltua elämää ihan eritavalla kuin aiemmin.
Mitä MINÄ haluan tehdä, eikä mitä oletan muiden haluavan minun tekevän.  Tuntuu, että olen vuosia vain mennyt eteenpäin suunnittelematta tulevaisuutta tai unelmoimasta mistään.
Minulla ei ole ollut tavoitteita mitä kohti menisin.

Olen aina ollut miellyttäjä -ihminen. Kunhan muilla on hyvämieli enkä loukkaa ketään. Inhoan konflikteja, koska en osaa sanoa ja puollustaa mielipiteitäni. Tai jos puolustaudun liikaa ja seison omien mielipiteideni takana, pelkään pahoittavani toisen osapuolen mielen. Olen huomannut, etten halua poistua mukavuusalueeltani vaan jätän mielummin  tekemättä pelottavia ja epämielyttäviä asioita, mikä ei taas vie minua eteenpäin ja kasvata ihmisenä.
Olen ollut itselleni aina todella ilkeä. Puhunut rumasti ja halveksinut, sättinyt ja haukkunut. Valvottanut öitä ja tankannut epäterveellisellä polttoaineella.

Mutta nyt käännän elämässäni uuden sivun, otan kynän omaan käteeni ja alan kirjoittamaan itse oman näköistä elämääni! Pitämättä elämää itsestäänselvyytenä.
Pitämään itsestäni parempaa huolta, niin henkisesti kuin fyysisesti. Puhumaan itselleni, kuin parhaalle ystävälle. Etsimään unelmia ja saavuttamaan niitä.

Tästä on hyvä jatkaa, varsinkin kun on ihana kesä vielä edessä!

Puheenaiheet Mieli Ajattelin tänään Syvällistä